Olemme miettineet kauan sitä, haemmeko Oskarin kotiin heti kun se on luovutusikäinen, eli 8.12. vai vasta sitten kun lomamme alkaa. Olemme keskustelleet asiasta kasvattajan kanssa, joka on antanut näkemyskensä asiaan. He voivat hyvin vahtia Oskaria ylimääräiset pari viikkoa, onhan heillä toinenkin pentu samasta pentueesta. Toisaalta hän kuitenkin uskoo, että Oskari pärjäisi hyvin, vaikka joutuisimme jättämäänkin sen joskus yksikseen.

Koska tiedämme, että saamme pennun, mitä muuta sitä ihminen ajatteleekaan kuin saavansa kohta pennun? Eikö siis ole täysin loogista että pennun haluaa saada heti? Eikä varsinkaan halua pitkittää saamista kahta viikkoa? Pennun "lapsuushan" menee ohi yhdessä hujauksessa, eikö silloin pitäisi olla mahdollisimman paljon läsnä ja nauttia katoavasta ajasta?

Teimme siis tänään päätöksen hakea Oskari kotiin heti kun sen on mahdollista. Toisin sanoen ylihuomenna. mies on vakuuttunut siitä, että hän pystyy hoitamaan koeviikkonsa vaikka kotona riehuisikin yksi pieni tarmonpesä. Epäilen tätä suuresti, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, sillä itse voin tehdä viimeiset viikot töitä etänä. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä (sen tiedän jo etukäteen), että teen töitä muutaman tunnin päivässä ja lopun ajan käytän pennun kanssa touhuamiseen.

Nina kuulosti hirvittävän helpottuneelta, kun soitin ilmoittaakseni, että tulemme hakemaan Oskaria jo lauantaina. Kahdeksanviikkoiset pennut tuottavat jo melkolailla työtä. Varsinkin kun kysymys on kuudesta PARSONpennusta.

Meillä ei ole vieläkään nimeä Oskarille. Nina vielä soitti perään ja kysyi nimeä, jonka hän voisi opettaa Oskarille. Jouduin ikäväkseni kertomaan ettemme olleet keksineet vielä sopivaa nimeä.

Olemme lainanneet Scrabble-peliä, jotta voisimme kokeilla kaikenlaisia kirjainyhdistelmiä. Olemme maistelleet erilaisia sanoja, olemme kuulostaneet tyhmiltä antaessamme suumme muodostaa outoa mongerrusta, jossa voisi ehkä piillä idea nimeen. Mikään vain ei tunnu kolahtavan. Alamme jo vaipua epätoivoon.