Siis uusivuosihan oli tosi jännä! Viikolla, kun ensimmäiset paukkeet alko mulla palo joka kerta käämit kun kukaan ei tehny mitään, mutta kun isäntä päätti viedä mut pihalle kattomaan raketteja sitten sinä päivänä kun alko paukkua enemmän, niin sehän olikin tosi jännää.

Isäntä ampu pari tykäriä silleen että mäkin näin ja niille piti vähän haukkua kun ne niin nopeesti sinkos yläilmoihin, ettei sitä oikein ehtiny ees tehä mitään. Paitsi siis haukkua perään.

Ja taas mentiin sisään, mutta kun taas joku meinas hyökätä niin isäntä puki mulle sadetakin päälle, laitto lampun kaulaan ja pisti hihnan toisen pään välieteisen naulakkoon kiinni. Siitä mä sain sitten kattella ovelta ulos. Kävin mä välillä houkuttelemassa muitakin ulos, muttei ne muka kerenny kun niitten piti tehä jotain muka tärkeetä. Pöh.

Kohta tulikin Lotta-täti ja sitten mä pääsin kiusaamaan sitä. Sitten jakso olla sisälläkin, mutta edelleen vaan joku yritti välillä hyökätä, räjäyttää meijän talon tai jotain. Lotta-täti ei vissiin kuule enää mitään, kun se ei tehny koskaan mitään kun pamahti. Lotta-täti onkin jo vanha, toisin kun mä jolla on vielä korvat täydessä kunnossa!

Sitten kun oli jo myöhä ja paukkuminen vaan koveni niin me mentiin koko porukalla ulos ampumaan sellasia sihiseviä puutikkuja lasipullosta (oli niissä sellanen paperirullakin toisessa päässä). Se vasta kivaa olikin. Ensin piti odottaa leikkiinkutsuasennossa, että se sihinä ja sellaset kirkkaat pisteet hävis siitä tikun keskipaikkeilta. Sitten oli hetki ihan hiljasta ja en oikeen meinannu malttaa pysyä paikoillaan, häntäkin vipatti niin, että koko peräpää heilu. Sitten. SHHHHHHUUUUUHHH!!! ja se puutikku syöksy ylöspäin enkä mä koskaan saanu sitä kiinni! Mä kyllä yritin hypätä mahdollisimman korkeelle tikun perässä ja haukuinkin sille, että tuu takas, mut ne ei koskaan totellu...Emäntä sano muille, että mun reak..ööh..rektioita oli kivempi seurata kun niitä tikkuja siellä taivaalla.

Lotta-täti ja sen ihmiset jäi vielä yöks ja seuraavana päivänä mentiin vielä isännän vanhuksille käymään ja kattomaan Sara-tyttöä. Se on vähän sellanen ettei se jaksa mua kauaa, mutta vähän aikaa sitäkin taas leikitytti. Kun mä pääsin kotiin, olikin jo tosi väsy olo ja uni maitto loppupäivän.

Ai niin! Hyvää uutta vuotta kaikille, jotka jaksaa lukea emännän juttuja musta!