Vautsi, enpä olisi uskonut kävijöitä olevan näin paljon kun tämän blogin aloitin. Ja monet käyvät blogissa useamman kerran. Eivät kai siis vain eksy tänne (tai sitten ovat hyvin huonomuistisia ja eksyvät useamman kerran. heh)

Viime viikonloppuna oli agilityviikonloppu. Lauantaina satoi vettä ja tuuli niin, että meikäläinen päätti viettää ajan autossa sillä aikaa kun mies opetteli radalla. Sunnuntaina edellisestä päivästä oppineena laitoin oikein sukkikset jalkaan ja ylimääräisen paidan päälle. Ja hikoilin kuin pieni sika. Pitäisi vissiin vähän kattella noita sääennusteita.

Sunnuntaina olin siis mukana seuraamassa reenejä ja "hiottavaahan" niistä vielä löytyy. Mies heitti Onnille palkinnoksi kumikanan hyvin suoritetusta radasta (vetäjän suosituksesta), minkä seurauksena koira juoksi muutaman kierroksen kentän ympäri ennen kuin se saatiin kiinni toisen vinkulelun avulla. Joku vielä huusi "kunnari!" Kontaktissa on siis vielä paaaaaaaaaljon parannettavaa. Iltapäivän treeneissä ei sitten käytetty namia eikä lelua ja Onni keskittyi heti paremmin. Taitaa olla pojalla vähän liian hauskaa ja siitä liiat kierrokset.

Lauantai-aamuna (ennen kuin sade alkoi) meille kerrottiin koiran venyttelystä ja hieronnasta. Onni ei osannut ollenkaan rentoutua ja nauttia käsittelystä ja olenkin alkanut epäillä sen rikkoneen paikkojaan juoksemalla aina miljoonaa heti irti päästyään. Eipä ole tullut lämmiteltyä tarpeeksi. Toivottavasti menee ohi ajan kanssa, pitää nyt yrittää varovasti venyttää mahdollisimman usein.

Anettiin eilen Onnille kokeilumielessä vielä pentunappulaa (jota on vieläkin useampi kilo jäljellä..) ja johtuiko siitä, ei olla satavarmoja, mutta yhtäkkiä ulkona poika oli kirjaesimerkki ADHD:stä. Tänään kun ruokalistalla on ollut taas vain luita ja pala NEUta on käytös taas "normaalia". Täytyy ehkä tehdä vielä pari kokeilua lisää ennen kuin uskon, että penturuoassa tosiaan voi olla niin paljon liikaa energiaa.