Meillä asuu kotona hormoonihirviö. Ollan tota touhua nyt hetki katsottu ja ihan ihme meiningiltähän se vaikuttaa. Meillä kun noita leluja ja puruluita lojuu vähän joka puolella syystä että nurkkien ja listojen uusiminen ei ole kovin innostava, helppo saati halpa harrastus. Nyt leluja jne. on sitten pitänyt alkaa vahtia oikein todenteolla pikkulikan toimesta. Heti jos Onni katsookaan jonkin niistä suuntaan, VIUH!, ja likka on puolustamassa niitä. Saattaapa pari napsahdusta kuulua hampaistakin mennessä, jos reitti kulkee läheltä kummastunutta äijää.

Innocent bystander, Onni

Siispä keräsimme lelut ja luut koriin ja korin laitoimme hyllylle. Onhan sitä lomautettuna aikaa ehostaa pintoja jos niikseen tulee (nyt saatu kaikki edelliset vauriot korjattua, yksi iiiiiiiso seinä odottaa enää maalausta). Noh, eihän se ratkaisu ihan niin helppo voinut olla.  Jos ei ole leluja ja luita puolustettavana puolustetaan sitä petiä tai koppaa, jossa ne olisivat jos niitä olisi. Ja jälleen äijä on vieläkin enemmän kummissaan. Paras oli pari yötä sitten kun Ilo räyhäsi yksikseen kopassaan mielikuvitusvihollisilleen samalla kun me kaikki muut yritimme nukkua. Lopulta Tomi lähti selvittämään tilannetta ja kävi ilmi, että Iltsi oli käynyt hakemassa hyllyllä olleestä korista useamman ison lelun (muun muassa sen noin metrin pituisen pötkylä-apinan) ja raahannut ne koppaansa ja puolusti linnakettaan "ennaltaehkäisevästi". Taas lelut pois koriin, mutta tällä kertaa kori siirrettiin makkariin portin taakse.

Hohhoijaa. Ollaan itseasiassa oltu tosi huolissaan, mikä pikkulikalla oikeen on, kun se melko äkillisesti kasvatti sarven otsaansa ja käyttäytyy kuin päivänpaiste from hell. Ensin luokiteltiin se käytösongelmaksi ja kiristettiin ehtoja ja sääntöjä. Ollaan myös pohdittu, jos sillä olisi kipuja, tulehdus jossain, joku paikka rikki ja eilen menin antamaan ihan varmuudeksi yhden Rimadylin...sitäkin ollaan arvuuteltu, että jos nää onkin naistenvaivoja. Sen idean olen tyrmännyt monta kertaa ihan suorilta, sillä juoksuthan olivat vasta heinäkuun lopussa. Vasta kun kuuklettelin valeraskauden oireet ja nimenomaan ajankohdan alkoi tähän pieneen risukasaan paistaa pieni valonsäde. Oireet ovat alkaneet ehkä hieman myöhässä, mutta kyllä ne niin hyvin mätsää, että pakko tuon sitä on olla.  Kesto 1-6 viikkoa. Taidetaan mennä jo kolmatta viikkoa tällä hetkellä. Toivottavasti ei vedetä ihan koko settiä läpi, vähempikin riittäisi.

Nyt kun ollaan aika varmoja siitä mikä mättää, osaa sentään suhtautua asiaan oikein. Ja todellakin mennään tänään treeneihin, vaikka olin ajatellut ne skipata Ilon oudon käytöksen takia. Eiköhän tämä tästä taas vähitellen...