Huhhuh, tulipa eilen vuodatettua. Laitoin kirjoituksen vielä kiireessä, etten ehtinyt sitä lukemaan enää kunnolla läpi. Toivottavasti paatokseni ei ole liian surkeaa luettavaa.

Eilen sain vain mittani täyteen ja päätin puolustaa päätöstämme bittiavaruudelle. Meille on vihjailtu mielestäni liian monta kertaa siitä, että emme hoida koulutusta oikein. Ainoa puolustukseni on fakta, että Parsoni on haasteellinen rotu, jonka kanssa on tehtävä enemmän töitä ja käytettävä omia hoksottimia, jotta tuloksia syntyy (hitaasti). Tämä fakta tekee samojen vihjailijoiden mielestä meistä tyhmiä, koska olemme valinneet näin haasteellisen rodun. Liian haasteellisen heidän mielestään.

En kuitenkaan sanoisi että meidän elämämme on vaikeaa haasteellista rotua olevan koiran kanssa. En ehkä enää huomaa kuinka paljon elämämme on muuttunut pienen valkoisen palleron muutettua kotiimme, mutta ei päätös Onnin hankkimisesta silti kaduta. Ja sitä paitsi, Onni on kymmenen kuukautta vanha! Kuinka pitkään ihmislapsi jaksaa keskittyä "olemaan ihmisiksi" alle kouluikäisenä? Ei tilanne ole vielä läheskään menetetty.

Harmittaa erityisesti, että Onni ottaa yleensä ylimääräisiä kierroksia kun lähdemme kylään. Kylässä Onni on kirjaesimerkki ADHD-koirasta ja sille on tarjottu jo rauhoittaviakin. Tarjottu, mutta emme halunneet antaa. Kotona Onni nukkuu, katselee ikkunasta maisemia, pureskelee luitaan tai tappaa lelujaan. Ei se meidän mielestämme vaadi liikaa tekemistä. Ei meidän täydy koko ajan miettiä mitä sitten tehdään, kun se tuohon toimintaan on kyllästynyt, osaa Onni lunkistikin ottaa. Tekemistähän pojalla on hyvä olla kun se sitä kaipaa, mutta sitä on sille yleensä helppo järjestää. Välillä annamme sille myös jotain ekstra-päänvaivaa, mutta usein se keksii leikkinsä itse. Omatoiminen koira ei tarvitse meitä kertomaan koko ajan mitä se voi tehdä.

Kamalaa itsensä puolustusta. Kamalaa, että omaa päätöstään täytyy tällä tavalla perustella. Joskus vain ei jaksa sitä Mitä minä sanoin-asennetta, joka henkii ympärillä. Tämä rotu sopii meille, sen valinta on ollut meidän päätöksemme. Etsimme nimenomaan sellaista koiraa, joka on energinen ja vilkas, joka järjestäisi meille ohjelmaa tempauksillaan ja jonka kanssa olisi kiva touhuta ja remuta. Ikävä kyllä olemme saaneet huomata että kaikki eivät ole olleet täysin samaa kanssamme valinnassamme.