1241381250_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Me ei sitten jääty lepäämään laakereilla tänään, vaan lähdettiin arkitokotreeneihin urheasti vaikka auto jäikin pitämään parkkipaikkaa lämpimänä. Matkaa treenipaikalle tuli ehkä kahdeksan kilsaa, mutta me otettiin matka rennosti ja käytettiin siihen melko tarkkaan kaksi tuntia. Pidettiin välillä juomataukoa ja katseltiin maisemia. Lopuksi käytiin vielä hakemassa kaupasta jätskiä kun pukkasi kaikesta huolimatta hikeä päälle.

Treenit meni tosi hienosti. Hävettää myöntää, mutta me taidetaan olla open lempparioppilaita kun opella on itsellä russeli. Tietty me pistetään parastamme, kun meitä aina kehutaan niin kovasti. Tällä kertaa ohitettiin kontaktissa purkkeja, joissa oli makkaraa, otettiin luoksetuloa (meidän ei tarvinnut edes varmistaa liinalla, Iltsi tuli hippulat vinkuen luokse), ohitettiin muita koiria, harjoiteltiin kontaktia ja mitä kaikkea. Saatiin myös oma kotitehtävä: meidän pitää opetella takajaloilla "tanssiminen" viimeiselle kerralle. Keston pitää olla kuulemma ainakin 4 sekuntia. Kolme viikkoa aikaa harjoitella. Iltsille ei mitään temppuja ole vielä opetettukaan.

Tokosta vaihdettiin lennossa agitreeneihin samalla kentällä. Pelkäsin, että pikkulikka ei jaksa, mutta mitä vielä. Sehän oli virtaa täynnä kun se tajusi, että kentällä voi harkata myös agia. Otettiin välistävetoja, takaakiertoja ja yksittäisiä esteitä. Turkistupsulelu oli ihan ultimatebest-lelu ja sen jälkeen kun se otettiin käyttöön, millään muulla lelulla ei ollut enää mitään arvoa. Hyvä kuitenkin, että joku lelu on noin ykkönen. Kun se vielä kestäisi treenaamisen vähän paremmin, se olisi munkin mielestä tosi hyvä. Ekaksi kerraksi meni ihan überhienosti. Vauhti on taas saatu takaisin kun muistan, etten pingota vaan pidetään vaan hauskaa. Meillä on ihanan positiivinen vetäjä Katja, joka kiljuu mukana kun treeni menee hyvin:) Taisin vähän sabotoida muiden treenejä kylvämällä nameja maastoon ihan urakalla hupparintaskuista. Varusteet ei toiminu ihan halutulla tavalla. 

Kotimatka taitettiin osittain bussilla, mutta tytsä ei ollut rättipoikkiväsynyt vielä kotiin päästyäänkään. Raahasi risuja ja heitteli käpyjä vielä tuossa kodin lähellä. Koko reissu kesti kuusi tuntia ja Ilo oli kuin ei olisi tuntunut missään. Ei näin pitkää päivää kyllä tavaksi oteta. Kyllä siinä alkaa omakin askel jo kotimatkalla painaa. Mutta hyvä tietää, että Ilo jaksaa jo vähän pidempääkin treeniä.