En tiedä mikä meidän herraan on mennyt (tosin voisin veikata hormoneja ja kevättä rinnassa), mutta varsinkin tällä viikolla meillä on ollut niin vaikeeta, niin vaikeeta. Huipentuma oli viime yönä, jolloin (ainakin tuntui siltä) Onni vinkui koko halvatun ajan. Hervottomista barrikadirakennelmista huolimatta Onni pääsee hyppäämään sänkyymme, ja eilen illalla kyllästyimme heräilemään ja siirtämään Onnia omalle puolelleen muuria. Mies sentään jaksaa heittää (kuin kissaa heitetään) Onnin yli, minun on noustava ylös nostamaan. Järjestimme siis järeämmän esteen, joka ilmeisesti harmitti Onnia sen verran, että se alkoi vinkua. Kyllä se tämänkin version yli tuli silti muutaman kerran. Hermo menee..

Miksi emme sitten yksinkertaisesti sulje Onnia makuuhuoneen ulkopuolelle? Makkarimme on sen verran pieni, että olemme huomanneet kärsivämme "happivajeesta" aamulla jos ovea pidetään kiinni. Siksi. Eilen illalla mieleeni juolahti ns. pentuportti, jonka saisi viritettyä ovenkarmiin. Se pysyisi paikallaan (sitä ei siis voi työntää pois edestä, kuten montaa muuta estettä) eikä sen yli kannata hyppiä (edes Onnin mielestä). Plus, jos (ja kun) aiomme hankkia Onnille vielä joskus pikkusiskon, on portti viimeistään hankittava. Täytyypä hieman tiedustella hintoja..

Onni ei tyydy kuitenkaan vinkumaan pelkästään yöllä, ehei.. Eilisilta meni vinkuessa ja ravatessa olkkarin ikkunan ja makkarin ikkunan väliä (tietenkin sängyn kautta). Ulkona oli ilmeisesti kissa, tuo vanha vihollinen, mikä kävi ilmi iltapissalenkillä.

Onni on alkanut myös vinkua kun ollaan menossa ulos. Silloin se ravaa ulko-oven ja sen ihmisen, joka sitä on viemässä ulos, väliä.

Aamulla ei ole maistunut ruoka tällä viikolla, vaikka yleensä on. Ja Ulkona ollessa täytyy vetää nenä maassa. Yksinolossakin on taidettu ottaa taas takapakkia, sillä Onni on alkanut taas asettamaan itsensä ulko-oven eteen, juuri siihen kohtaan, mihin ensimmäisenä ilmestyy rako, kun ovea avaa.

Tässä on pakko tapahtua joku muutos, ennen kuin palaa käämi. Mieskin jo puhui, että pitäisi vissiin varata kohta se aika sinne kastraatioon. Siitä voitte ehkä päätellä tilanteen rasittavuuden. Mutta kastraatiota olemme ajatelleet jo kauan, sen päättäminen ei ole suoraa seurausta viime aikojen käyttäytymiseen. Tosin on myönnettävä, että viime aikojen käyttäytymisellä on ollut päätöstä vahvistava vaikutus.

Koti-tokoa on pakko vähän tsempata, koska korvat ovat usein täysin pois päältä ja kontakti sitä kautta tiessään.

Yksi pahannäköinen näppykin on ilmestynyt, tosin paranemaan päin jo.

Huoh, tulipa taas vuodatettua. Ja sitten iloisempiin asioihin:

En muista olenko kertonut, mutta löysin keväällä eläinkaupan alerekistä vetovaljaat (5€). Nyt vain pulkkaa hankkimaan ja Onni voisi alkaa ansaitsemaan ruokansa. No ei noin pientä voi laittaa kovin painavaa kuormaa vetämään, vaikka sisulla saisi vamaan minutkin liikkumaan. Jos jotain retkieväitä vaikka kuljettaisi, niin saataisiin vähän terää viilattua tuolta energialta pois. Vetäähän tuo osaa, joten miksei sitä ominaisuutta käyttäisi hyödyksi? Ties vaikka sillä olisi sellainen vaikutus, ettei enää teekkään mieli vetää? Kaikkeahan sitä saa toivoa..