Bosse, äijistä kovin heti minun jälkeeni, meni ja haastoi minut paljastamaan luurankoja kaapistani. Koska tositerrieri ei haasteen alla taivu, on minunkin kai kerrottava itsestäni joitain, ei ehkä niin mairittelevia asioita. Kaikki mitä kerron, jää sitten meidän väliseksemme, tai minun on tultava hiljentämään juoruajat. Ettäs tiedätte.

1. Imuri on minusta suurtakin suurempi kauhistus. Pienenä uskalsin vielä hyökkiä tuota epäilyttävästi huutavaa putkea kohti, mutta kerran loikkasin liian lähelle ja se sai etutassuni suuhunsa. Se oli niin pelottavaa, etten ole sitä sittemmin harrastanut. En suostittele muillekaan!

2. Tykkään ihan kauheasti aarteenmetsästysleikistä. Emäntä laittaa minut vessaan odottamaan (olen ihan hipihiljaa ja kuuntelen tarkkaan) ja kulkee sen jälkeen ympäri kämppää ja ripottelee pienenpieniä naminpalasia sinne sun tänne. Sitten se tulee ja avaa vessan oven ja minä istun edelleen ihan hipihiljaa. Mutta sitten kun emäntä sanoo "etsi" minä sinkoan ulos vessasta ja ympäri ämpäri kämppää ja imuroin suuhuni kaiken mitä eteen sattuu. Siis syötävän. Sitten kun mitään ei enää tunnu löytyvän, käyn vielä pariin kertaan kaikki piilot läpi varmistaakseni, ettei mihinkään jäänyt mitään.

3. Minä en pidä siitä, että tassuihini kosketaan. Aina kun joku niihin koskee, tapahtuu yleensä jotain epämiellyttävää (tassurasvausta, kynsien leikkausta, haavan puhdistusta..). Tassujen kuivaus on eriasia, sillä ellen antaisi sitä tehdä, en pääsisi koskaan pois eteisestä tai kylppäristä.

4. Joskus kun pääsen emännän ja isännän sänkyyn nukkumaan aamuisin, syöksyn heti emännän peiton reunalle ja kaivan vähän tassulla. Näin emäntä yleensä tajuaa nostaa peiton reunaa sen verran, että mahdun pujahtamaan sen alle. Emännän masua vasten on kaikista ihaninta nukkua. Tämä ei sitten tee minusta mitään pehmoa, onko selvä?!?

5. Kepit on minusta ihan parhautta. Kun pääsen juoksentelemaan vapaaksi, etsin itselleni yleensä jonkun kepin. Isäntä on tosi hyvä löytämään hienoja keppejä, joten lopulta päädynkin isännän valintaan ja yritän saada sen heittämään keppinsä jonnekin jorpakkoon ja minä haen sen sitten takaisin isännälle jotta se voi heittää sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…Joskus keppi jää puuhun tai lentää keskelle ryteikköä ja isäntä vain jatkaa matkaa. Silloin olen antaa periksi ja jättää kepin sinne etten tipu matkasta, mutta isäntä vaatii saada keppinsä takaisin ja minun on pakko käydä hakemassa se.

6. Minulla on ihan hirvittävä määrä puruluita. Minä en erikoisemmin pidä puruluista. Emäntä juuri eilen kaivoin lelukoristani kaikki puruluut pois ja niitä oli tasan 30! On palloa, solmuluuta, tikkua, savustettua rullaa, kenkää, bumerangia, frisbeetä, vaikka mitä! Olen maistanut lähes jokaista jostain kulmasta, mutta sitten mielenkiintoni lopahtaa (ihan kuin kengänpohjaa söisi) ja luu kerätään pois kun seuraavan kerran imuroidaan. Eikä nuo kaksijalkaiset edes ymmärrä, että jos minä en sitä syö, minä en siitä pidä. Ne ostavat lisää luita, kun ovat unohtaneet ne edelliset siellä lelukorissa! Eilen olikin niille suuri järkytys löytää koko kirjo erilaisia osittain maisteltuja puruhärpäkkeitä. Ei tarvitse tuoda lisää!

7. En voi sietää mintun hajua. Emäntä ja isäntä hankkivat minulle jopa mintun makuista hammastahnaa, mutta huomasivat erheensä onneksi ajoissa. Se tuubi palasi kauppaan. Jos nenäni alle tuodaan jotain mintunhajuista kavahdan kauemmaksi tuon kaamean löyhkän voimasta.

Salaisuuksiaan raottamaan voisin haastaa Pernoon kunkun Upin ja nykyään isoveikan tehtäviä hoitavan Panun.