Aamulenkit ovat muodostuneet kauhun hetkiksi nyt kun heinät ovat alkaneet kukkia. Reitti nimittäin kulkee keskeltä heinäpeltoa. Onni, joka tassuttelee maanrajassa, ei tietenkään tajua, miten se heiluttelee heiniä mennessään ja meikäläinen pidättää hengitystään aina kun näen keltaisen siitepölypilven pöllähtävän ilmoille. Kotiin päästyäni olen jo aivan tukossa ja kiroan sitä, etten ole muistanut ottaa antihistamiinia ajoissa.

Toki heinäpellon voisi kiertää, mutta koska aikataulu aamulla on minuutin tarkka, en tee sitä mielelläni. Siispä kärsin, eihän ne heinät enää kauaa kuki...?