Ehdin jo pelästyä tänään lenkillä että Ilo löysi viimeisen putkensa. Oltiin pellolla purkamassa kahdestaan ylimääräistä energiaa (tai siis Ilo purki, minä keräsin) ja Ilo etsi tapansa mukaan jokaisen tien alta kulkevan putken. Yhteen se sitten päätti ihan mennä sisäänkin, mikä ei sekään ole mitenkään epätavallista.

Tällä kertaa Ilo jäikin paikalleen keskelle putkea eikä suostunut/pystynyt liikkumaan. Ehti tulla jo hätä, kun olin jättänyt puhelimenkin kotiin eikä ketään näkynyt missään, sen takia me se lenkkimaasto valitaankin. Alkoi näyttää palokuntakeikalta, putki meni maan alla eikä sitä ihan minun voimilla kaiveta esiin ajoissa. Kutsuin ja käskin ja likka senkuin pysyi vain paikoillaan ja vinkui. Putken pohjalla oli vettä, joten iski vielä pelko, että raukka paleltuu ennen kuin saan sen sieltä ulos. Jatkoin maanittelua ja tuntui kuin likka olisi oikein pinnistänyt että sai itsensä liikkeelle. Oliko putken pohjalla kenties pellolta valunutta savea, en tiedä. Mutta tytsä sai kuin saikin peruutettua itsensä ulos putkesta. Ei siinä mennyt kuin pari kolm minuuttia, mutta kyllä ne olivat pitkät minuutit! Ja kyllä se oli kurainen ja märkä! Kotimatka mentiinkin sitten aika haipakkaa, ettei vilu olisi ehtinyt ihan ytimiin asti.

Tässä vielä kuva mutakylvyn jäljistä.