Kävin kuuntelemassa tänään luentoa raakaravinnosta. Sali oli koristeltu Aloe Vera-plakaateille, joten käsitykseni luennon puolueettomuudesta värittyi heti. Onneksi luento oli kuitenkin jaettu puoliksi, tunti tietoa raakaravinnosta ja tunti Aloe Verasta. Mitään varsinaisesti uutta tietoa en saanut, mutta pieniä muistutuksia kyllä. Luennoitsijana meillä oli siis biologi, geneetikko ja kehätoimitsija Heidi Rubin, joka on barfannut koirillaan (englanninmastiffeja) kymmenen vuotta ja joka kuulemma suunnittelee myös muiden koirien ruokavalioita kohtuulliseen hintaan. Täytyy pistää yhteystiedot talteen, jos joskus tulee jotain ihmeteltävää. Mietin, että Ilolle voisi suunnitella ruokavalion tiineyden ajaksi, sitten kun sen aika sitten joskus koittaa. 

Huvitti luennolla, kun ihmiset tarkensivat monesta ruoka-aineesta puhuttaessa, että "ai siis raakana?". Niin juuri, raakana, puhe on RAAKAravinnosta. 

Ei se Aloe Vera-puoliskokaan ihan huttua ollut, ja voisihan sitä jopa kokeilla. Jotenkin se litrahinta vain ahdistaa, kun sitä pitäisi litkiä niin suuria määriä, että siitä saisi kaiken hyödyn irti. Koirillehan sitä ei tietenkään niin paljon kuulu antaa, mutta kun sitä haluaisi tietenkin kokeilla myös itseensä samalla. 

Laitampa tähän alle taas yhden version meidän ruokavaliosta, tein eilen vasta uuden kasvismössön



Mössöön tuli:
parsakaalia (noin 400g pala)
pinaattia (250g pussi)
Omenaa (meillä sattui olemaan kahta laatua, vihreitä ja punaisia, 4 kpl)
kiiviä (5 kpl)
porkkanaa (olikohan niitä 5 kpl?)
avokado (1 kpl)
valkosipulia (yksi kynsi)
pellavansiemeniä (noin 1 rkl)

 
Soseutettiin yleiskoneella niin kauan kuin kotirauha salli.

Jaoin mössön noin 600g purkkeihin, sillä jauheliha on noin 600g pusseissa ja suhde pitäisi olla noin fifty-fifty. Mieluummin enemmän kasvista kuin lihaa. Sitten vaan mössöt pakkaseen odottamaan käyttöä. Tämmöinen määrä mössöä riittää meillä noin kuukauden.


Kun sekoitan kasvikset jauhelihaan, lisään joukkoon vielä yhden kanamunan, vähän jauhettua maksaa ja kuivattua tyrniä. Kun sekoitus laitetaan kippoon, laitetaan mukaan vielä tilkka piimää ja Nutrolin-öljyä. Edellä mainittu on siis koirien iltaruoka. Aamulla ne saavat broiskun siivet, possun ribsejä, kanankauloja, naudan rustoja, lampaanluita, kanan selkärankoja tai mitä nyt milloinkin jääkaappiin on otettu sulamaan. Näillä eväillä koirat ovat voineet hyvin. Kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, Onnille suurimpia ongelmia tuottavat ruokavalioon kuulumattomat aineet, kuten kypsä liha ja viljat. Niitä tulee toisinaan annettua liikaa, kun ei niitä ole raaskinut roskiinkaan heittää. Ilon vatsa tuntuu puolestaan kestävän melkein mitä vain. Olen miettinyt sitäkin mahdollisena syynä, että Onnin vatsa ehti tottua nappulaan reilun vuoden (kai, en nyt muista tarkkaan) ennenkuin ruokavalio muutettiin, Ilo puolestaan on barfannut hyvin nuoresta eikä vatsa ehtinyt "laiskistua" nappulalla. Tai sitten Onnin vatsa on vain herkempi.