En tosiaan tiedä, vaikuttaako lämpötila noin selvästi ruokahaluun, mitä meillä mutta herra teki lähes täydellisen stopin syömiselle kun lämpötila nousi plussan puolelle. Vaikka tarjolla oli herkku-krossilihaa 137546.jpg.

Toinen outo juttu sattui kun kävimme vanhemmillani juhlistamassa isäni synttäreitä. Kun oli kotiinlähdön aika, ei Onnilla ollut minkäänlaista kiirettä, vaikka yleensä se pyörii jaloissa ja haluaa varmistaa ettei ainakaan omasta tahdosta jää sinne. Nyt sain lähes kiskoa äijän ulos ovesta. Onneksi sitkeä houkuttelu toimi riittävän hyvin eikä tarvinnut oikeasti kiskoa. Siellä se kuikuili ovenraosta ikäänkuin sanoen, "onko pakko jo lähtee? Siellä on niin märkääkin..." Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta, sama tapahtui alle viikko sitten kun kävimme vanhemmillani edellisen kerran. Mikä kumma sen voi aiheuttaa? Edes innokas "lähdetäänkö ulos?" -kysymys ei saanut aikaisemmin niin tuttua vipinää aikaiseksi. Onkohan se kipeä?

Toisaalta tällä saattaa olla jotain vaikutusta ainakin eiliseen käyttäytymiseen: Otin perjantaina käyttöön pitkästä aikaa kuonopannan. Sen kanssa on niin mukava kulkea, kun vetäminen häviää lähes sen siliän tien, mutta mielenosoitus kuonopantaa vastaan on melko suurta. Kuono tungetaan syvälle lumeen ja sitten sitä kynnetään niin kauan kunnes kiellän ja pakotan pään taas pinnan yläpuolelle. Loppumatka menee yleensä jo paremmin, mutta alkuun on tehtävä kaikille mahdollisimman selväksi, että kuonopanta ei ole päällä omasta tahdosta. Ja uloshan ei lähdetä vapaaehtoisesti jos edes vilaus kuonopannasta näkyy eteisessä. Myös pantaan ja hihnaan täytyy suhtautua hyvin epäilevästi.

En oikein tiedä miten suhtautua tuohon kuonopantaan. Toisaalta se mahdollistaa paljon pidemmät lenkit samassa ajassa, sillä nätisti kulkemisen opettaminen on paljon pienemmässä roolissa, mutta toisaalta Onnilla ei selvästikään ole yhtä hauskaa. Onnista näkee selvästi, että nätisti kulkeminen ei ole siitä saatavien namien arvoista, ainakaan pitkään. Lelut ovat siitä huonoja, että se ei saa niitä kunnolla suuhunsa kuonopanta päällä. Pelkkä hetken riehuminen ilman, että lelua saa omaksi voisi ehkä toimia, mutta se nostaisi kierroksia siinä määrin, että paluu nätisti kulkemiseen olisi hieman hidasta. Lenkittäminen ei ole läheskään yhtä monipuolista ja mielenkiintoista kun hihna on lyhyt ja vaan kuljetaan eteenpäin. Kuonopannan kanssa pitäisikin kai kulkea nätisti jonnekin, jossa voi sitten riehua vapaana ja polttaa energiaa ja kulkea sitten taas kuoniksessa nätisti takaisin. Näin me teimme perjantaina. Ajoimme kaikki kaverit pois koirapuistosta, kun Onni ei voinut olla kouluttamatta nuorempiaan, jotka koko ajan riekkuivat iholla.

Olen nyt myös yrittänyt keskittyä olemaan stressaamatta poitsua, eli olen kiinnittänyt huomiota ja huomauttanut muillekin siitä, että mitään ei saa heittää nyt vähään aikaan. Onni onkin saanut enemmän keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten pienten benecol-jogurttipurkkien availua, peiton sisään kätketyn vinkulelun kaivamista esiin ja namien etsintää ympäri kämppää. Kovasti vaan silti tekisi mieli heittää välillä niitä leluja, jotka niin usein vielä ilmeistyvät joko suoraan käteen tai syliin töllöä katsellessa. Välillä kun katsoo syliin, niin siihen on voinut ilmestyä kolmekin lelua ilman että mitään olen huomannut.

Viime viikon saldo nauhoituksista oli seuraava: joka aamu Onni haukkui ja ulvoi yhteensä noin kolmisen minuuttia jonka jälkeen se oli hiljaa oikeastaan koko loppupäivän. Vielä kun saisi tuon alun hätäilynkin karsittua pois, niin meikäläinen olisi onnesta ymmyrkäisenä. Eikö se kuitenkin mene niin, että ei se toisen koiran hankkiminenkaan tuohon ongelmaan auta yhtään vaan yleensä käy pikemminkin niin, että tuloksena on kaksi ulvovaa koiraa? Tiedän, että avain löytyy siitä, miten käyttäydytään uloslähdön ja sisääntulon yhteydessä. Välinpitämättömästi. Tätä pitäisi noudattaa orjallisesti. Vaikka Onni kaivaisi maksamakkarapötköä kauppakassista, se poistettaisiin tutkimasta välinpitämättömästi, silmiin katsomatta, mitään sanomatta. Aamulla, kun se ryntää välieteiseen ja yrittää päästä mukaan, se siirrettäisiin takaisin sisään välinpitämättömästi. Tilanteessa ei ole mitään erikoista. Täytyykin tehdä tästä joku mantra....