En tiedä kerääkö meidän herra jotain rasvakerrosta pakkasta vastaan vai mitä, mutta yhtäkkiä ruoka maistuu ihan uudella tavalla. Eilen se söi kupillisen kasvismössöäkin ihan "raakana". Annoin lusikan kerrallaan, kun olin ihan varma, ettei se sitä syö kuitenkaan ilman lihaa. Niin vaan upposi ja lisääkin olisi mahtunut, mutta päätin vähän rajoittaa kun tuo ei itse oikein ymmärrä pysyä kohtuudessa.

Kerrankin päätin tarjota herralle maksaa (tästä on siis varmaan kuukausi aikaa) ja aloin vuolla sellaisesta 20 X 20 X 20 jäisestä maksakuutiosta taltalla ja vasaralla palasia. Eikö tuo yksi ollut siinä lokkina nappaamassa aina ne palaset jotka lähtivät irti ja olisivat olleet sopivan kokoisia, eivätkä sellaista pientä mössöä. Lopputuloksena Onni veti varmaan sata grammaa jäistä maksaa ja eteinen plus meikäläisen vermeet oli ihan sulaneessa maksassa. Näytti siltä kun olisin teurastanut jonkun/jonkin moottorisahalla eteisessä. Kaunista...

Noh, olihan tällä maksan syönnillä sitten seurauksiakin. Illalla myöhään käytiin vielä lenkillä, mutta mitäänhän ei silloin tullut ulos. Rumba alkoi siinä kahden kolmen aikaan aamuyöstä. Vinkunaa, kunnes mies antoi periksi ja vei herran ulos. Vatsa oli ihan sekaisin, ei ollut kestänyt sellaista määrää maksaa. Onhan se kuitenkin aika ärjyä tavaraa. Sitten tulivat sisään ja nukkumaan. Kohta alkaa taas vinkuminen, mutta tällä kertaa mies vain vastaa tyynesti "Ei". Olihan edellisestä ulkoilusta ehkä kymmenen minuuttia. Aamulla olikin sitten hyvän huomenen toivotus meikäläisen kengällä:) Jesh. Ja päivällä tuli muistaakseni vielä vahinko keittiön matolle. Tervetuloa kotiin. Viikonloppuna meikäläinen sitten kuurasikin saunassa polypropyleeninukkamattoa puhtaaksi. Pirunmoinen homma sekin.

No mutta se siitä, opinpahan vähän seuraamaan ruokailutottumuksia. Aikaisemmin kun halusin uskoa, että "kyllä se tietää mitä se on vailla ja syö sitten sitä mitä tarvitsee." Ei se tiedä, jos jokin on tarpeeksi hyvää sen mielestä.

Tämmöistä tällä kertaa.