Tämä viikko on mennyt hieman ikävissä merkeissä. Onnin vatsa alkoi temppuilla jo viime sunnuntaina oksentelulla joka paheni keskiviikkoon asti. Ruoka maistui kuitenkin normaalisti, joten toivoimme vaivan menevän itsestään ohi. Keskiviikkoaamun jälkeen ruoka ei enää maistunut ja vatsa meni kuralle. Onnista näki ihan selkeästi, että olo on tosi kurja. Paasto ei auttanut, joten perjantaina menimme viimein lääkäriin.

Pienestä verenkuvasta kävi ilmi, että Onnin veri oli "normaalia paksumpaa" (verihiutaleiden määrä veressä kohonnut, arvo 49,7 kun raja on 45) eli äijä oli päässyt kuivumaan pahasti. Tipalla nestettä niskaan ja "stydi" antibioottipistos perään. Mukaan saimme vielä 8 päivän antibioottikuurin ja vatsaystävällistä ruokaa, joka tuoksuu ihan snellmannin maksamakkaralle. Vielä samana iltana olo oli kohentunut ihan selvästi. Nyt ollaan sitten vietetty viikonloppua toipilaana. Onneksi selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä. Diagnoosi oli suolistotulehdus. Ei aavistustakaan mikä sen oli aiheuttanut,  onko se tullut jostain sopimattomasta syötävästä, onko pöpö tarttunut ulkoa vai mitä. Eläinlääkäri heitti myös, että kyse voisi olla myös salmonellasta, mutta siihen en kyllä jaksa uskoa. Pitäisi selvittää terveysvirastosta, kuinka asia testataan, ja varmistaa sekin. Ilolla ei ole ollut mitään oireita, joten mitään tarttuvaa se tuskin on.

Kerrankin vakuutuksesta oli jotain hyötyä.

Ilon kanssa oltiin sitten tänään taas pentukurssilla. Tällä kertaa "asialistalla" oli kontaktissa seuraaminen ja paikallaanolo. Kentällä oli todella ikävä ilma, vajaa 10 astetta ja tuuli eikä Ilolla mitään muuta päällä kuin oma turkkinsa. Se palelee ihan selkeästi enemmän kuin Onni, johtuu ehkä siitä, että se on syntynyt keväällä (?). Olin pakannut treenikassiin mukaan Onnin vanhan villapaidan, mutta eihän se tuulta pidä. Sen voimalla vietiin kuitenkin treenit päätökseen.

Nyt täytyy etsiä ainakin Ilolle takki, miksei Onnillekin. Tämä vaikutti melko hyvältä vaihtoehdolta. Pitäisi olla ainakin riittävän joustava eikä estää liikkeitä.

En ollut uskoa silmiäni kun huomasin työpaikkani intrasta, että meillä on oma agility-clubi! Liityin heti mukaan, ja me pääsemme Ilon kanssa harjoittelemaan agia oikein Purina-areenalla. Nyt pääsee Tiiakin kokeilemaan siipiään, ehkä siitä reilun vuoden kentän reunalla istumisesta on ollut jotain hyötyä.

Ainiin, Ilolla tuli tiistaina myös puoli vuotta mittariin! Eikä me edes muistettu juhlistaa asiaa mitenkään... Hyi meitä.