Ai että nyt ketuttaa. Kirjoitin hirveän litanian viikonloppukuulumisia, sitten vuodatus ilmeisesti katsoi että aika meni umpeen ja tuhosi kaikki! Murrr......

Siis. Olimme koirakerhomme syysleirillä Turkialla, jonkin matkaa Haminasta Lappeenrantaan päin, itseasiassa lähes mökkimme naapurissa. Maailma on pieni.

Heti menomatkalla kohtasimme hieman erikoisen näyn, josta ilmeisesti uutisoitiinkin ihan kiitettävästi viikonloppuna (en tiedä tarkkaan mitä, sillä olimme uutispimennossa koko viikonlopun).

Kyllä teki leirielämä hyvää. Heti on itsevarmempi olo koira-asioissa, kun on ensimmäinen leiri takana. On vähän niinkuin oikea koiraharrastaja:) Nyt vain seuraavaa etsiskelemään!

Pääsimme kokeilemaan viikonlopun aikana ihmisjälkeä, flyballin alkeita ja ilmaisemista. Jälki meni ihan hienosti, mitä nyt ensimmäisellä otin liian pitkiä askelia enkä antanut Onnille työrauhaa ja toisella käytin liian isoja herkkuja, joita Onni ei enää jaksanut kaikkia syödä vaikka ne löysikin. Metsäneläimille ravintoa. Vähän hirvitti kun muurahaiset olivat löytäneet lihapullanpalaset, mutta niin Onni vaan ne söi siinä mukana. On muuten vaikeaa erottaa lihapullanpalanen aluskasvillisuuden seasta! Sen päälle olisi nimittäin pitänyt astua heti kun Onni oli sen ohittanut, jotta Onni ei pääsisi peruuttamaan, koska se ei ilmeisesti ole sallittua. Menimpä vielä astumaan Onnin tassullekkin, mistä seurauksena kiljaisu jonka kuulivat varmaan kaikki viiden kilometrin säteellä...

Flyballissa harjoiteltiin sitten sunnuntaina pallon laukaisemista, mikä osoittautui hieman haasteelliseksi Onnilla, joka oli juuri sopivan korkuinen että pallo oli laitteessa pään korkeudella. Mitä sitä turhaan nousemaan laitetta vasten kun pallon voi yrittää kaivaa reiästä hampailla! Muutama kerta siinä sitten meni, ennen kuin idea vähän kirkastui ja jäi nyt sitten itämään pieneen karvaiseen päähän.

Flyballia tuntemattomille vielä idea pähnänkuoressa: Neljän koiran (ja yhden varakoiran) joukkue suorittaa radan viestiluonteisesti ylittämällä ensin neljä aitaa, laukaisemalla tämmöisestä rakkineesta pallon painamalla etulevystä

...ottamalla kopin pallosta, ylittämällä sitten pallo suussa ne samat neljä aitaa ja lähettämällä seuraavan koiran matkaan. Ja ohjaaja lähettää koiran matkaan ja ottaa sen vastaan eikä siis juokse antamassa käskyjä radalla. Melkoisen haastavaa sellaisen koiran kanssa joka ei halua palauttaa lelua, joten siinä on vielä tekemistä.

Ilmaisemista harjoittelimme nakkien ja purkin avulla niin että Onnille näytettiin nakkien jäävän purkin alle ja sitten se päästettiin hakemaan nakkeja. Avustaja piti purkkia kiinni maassa ja idea oli että Onni tajuaisi jossain vaiheessa kokeilla erilaisia kerjäystekniikoita nakin saamiseen. Kyllä Onni avustajan naaman pesikin pariin otteeseen, mutta muuten tekniikaksi valikoitui kuopan kaivaminen purkin viereen. Eikä Onni ollut suinkaan ainut jonka mielestä moinen tekniikka oli paras. Jossain vaiheessa avustajan oli pakko antaa maahan-käsky, koska muuten siellä oltaisiin oltu koko päivä, tai ainakin siihen asti kunnes kuoppa olisi ollut valmis:) Onni meni kovin hitaasti maahan ja tajusin vasta siinä että eihän tuo meidän neiti tykkää ottaa kosteaan maahan mahakosketusta. Eli vaikka parin käskyn jälkeen Onni ihan selvästi ymmärsi, mitä sen pitää tehdä nakit saadakseen se menikin vain leikkiinkutsuasentoon ettei maha ottaisi kiinni maahan. Sillä lailla.

Kotiin päästyämme kävimme saunassa kahteen pekkaan miehen kanssa. Onni ei päässyt mukaan sillä sen takajalka oli ruvella sen verran pahasti, etten halunnut antaa sen kastua. Kun vein (Onnin löytämiä)suppilovahveroita saunomisen jälkeen lauteille kuivumaan jälkilämpöön, Onni livahtikin mukana ja jäi nautiskelemaan hetkeksi. Pitäähän sitä nyt koirankin antaa vähän rentoutua:) Eikä tassu sitten kastunut, joten paraneminen on hyvässä vauhdissa.