Kyllä on tullut Ilosta tarkka tämän perheenlisäyksen myötä. Tänä aamuna aamulenkin jälkeen se meni pentuaitaukseen ja alkoi saman tien vinkua. Kun menin katsomaan mikä hätänä, se istui juomakipponsa edessä. Kipossa oli vielä vettä, tosin vain hyvin vähän pohjalla. Vaihdoin veden ja täytin kipon, jonka jälkeen pystyi juoda.

Toinen hölmö piirre on se, että nyt kun Ilolla on jatkuvasti ruokaa tarjolla ja Onnikaan ei ole sitä syömässä, ruokasäkki lojuu keittiön lattialla ja jää toisinaan auki ruokakipon täyttämisen jälkeen. Ilohan ei tällaista "epäsiisteyttä" tykkää katsella ollenkaan vaan siirtelee kuonollaan säkin reunat tarkkaan kiinni meidän jäljiltä.

Jostain syystä pennut tykkäävät mönkiä pentulaatikossa alusen ja laatikon reunan väliin. Alkuun tämäkin oli Ilolle liikaa ja se alkoi vinkua ja varovaisesti haroa tassullaan pentua, kunnes se "pelastettiin pinteestä". Nyt Ilo on jo todennut, että pennut ovat jatkuvasti tuossa ahtaassa tilassa, eikä jaksa enää puuttua moiseen.

Muita koiria se ei halua lähestyä ollenkaan vaan menee vähän vaikeaksi ja alkaa hidastella. Jopa sellaiset  paikat, joissa asuu koiria jotka räkyttävät välillä pihassa on vaikea ohittaa. Onneksi ollaan päästy etenemään, kunhan olen selvästi osoittanut, että minä olen tässä välissä eikä tilanteessa ole mitään hätää. Aina kun en minäkään onnistu löytämään sellaista lyhyttä lenkkiä lähimaastosta, jolle ei yhtään koiraa eksyisi matkalle.

Välillä on vielä hetkiä, etten edes ymmärrä, miksi Ilo vinkuu pentulaatikon laidalla. Kun sitä menee katsoman, se käy istumaan laatikon viereen lattialle ja tapittaa nappisilmillään ensin pentuja ja sitten minua ja selvästi haluaisi saada jonkin viestin perille. Vahvin epäilys on se, että Ilo haluaisi imettää, mutta yhtään pentua ei ole hereillä. Mikään ei nimittäin ole omaan silmään vinossa pennuilla. Ilon meijerikello on tarkempi kuin pikkuisten ruokailurytmi ainakin vielä tällä hetkellä ja se saa kenties olon hieman tukalaksi?