Kuten jo viimeksi kirjoitin, Onnilla ei ole enää lupaa tulla makuuhuoneeseen. Toissapäivänä, tai siis -yönä, heräsin sitten vinkumiseen portin takaa. Ääni ei ollut sitä tavallista ketuttaa-kuin-pikkuoravaa-kun-ette-päästä-sinne-valitusta vaan vinkumista. Kerran olen tehnyt niin, että telkesin Onnin häkkiinsä kun se vain vinkui pitkin yötä ja hieman myöhemmin yöllä mies selvitti syyn vinkumiseen: vatsa sekaisin ja hätä ulos. Se kohtelu hävettää edelleen siinä määrin, että päätin varmistaa ettei tällä kertaa ollut moisesta kyse.

Odotin, että vinkuna hetkeksi lakkasi ja Onni häipyi pois portin takaa. Se on oppinut häviämään paikalta tasaisin väliajoin, sillä se tietää, että vain niin tapahtuu oikeasti jotain. Menin mukamas vessaan. Heti kun Onni näki minut se asettautui käsilaukkuni eteen istumaan, säilytän laukkua eteisessä makuuhuoneen oven edessä (arkun päällä). Kävin vessassa ja kun ilmestyin takaisin eteiseen Onni meni taas istumaan käsilaukkuni eteen. Hieman siinä sai unenpöpperössä miettiä, mitä Onskumonsteri yrittää minulle kertoa, ja käydä laukkua läpi kunnes muistin, että minulla on laukussa hapankorppuja! Olin ottanut niitä töistä evääksi ja unohtanut syödä. Korput huusivat Onnin nimeä eikä herra saanut nukuttua. Eipä siinä muuta kuin korput jakoon ja takaisin pehkuihin. Sen jälkeen olikin pitkään hiljaista.