Oli taas yllätys kuinka hankalaa on olla mökillä, jonne ei enää tule juoksevaa vettä (vesi katkaistu) tai sähköä (aurinkopaneelit peitetty). Lähinnä se, ettei näe mitään tuotti ongelmia. Otsalamppu olisi ollut kova sana, sillä fikkaria oli melko hankala pitää samalla kun tiskaa.... No mutta se siitä valittamisesta.

Onni oli taas aivan onnensa kukkuloilla kun pääsi autosta. Se aloitti välittömästi juoksentelun ympäriinsä ja toimi kuin pikakelauksella koko lauantaipäivän. Järvessäkin tarkeni vielä kahlata, mutta uimaan vesipeto ei onneksi enää mennyt. Illalla lämmiteltiin sitten saunan lauteilla. Näyttäisi taas siltä, että lihakset menivät jumiin kirmaamisesta ja vedessä seisomisesta. Ihan kuin olisi aristanut selkäänsäkin kun yritin hieroa eilen illalla kotiuduttuamme. Täytyy nyt taas ottaa rauhallisesti ja oikeasti soittaa sille hierojalle. Back on Trackkiakin Onnille kaavailin, mutta ovat päässeet kuulemma loppumaan jopa tukusta, joten vielä ei sitä saada. Olen taas ajoissa liikkeellä...

Hirvimiehet olivat löytäneet meidänkin mökin lähelle. Koirat haukkuivat jossain suht lähellä ja Onni tietysti niille takaisin. Ei onneksi hävinnyt pihasta mihinkään. Pari laukaustakin kuului viikonlopun aikana, sunnuntaina aika läheltä, joten päätimme odotella hetken sisällä. Lauantaina olin ajatellut mennä katsastamaan yhden varman suppilovahveropaikan, mutta matkalla näimme hirven painelevan metsään hakkuuaukealta ja päätimme kääntyä kannoillamme takaisin. Onni ei ollut vielä huomannut hirveä koska se oli niin täpinöissään sille heitetystä kepistä, että saimme senkin vaihtamaan kulkusuuntaa ilman ongelmia.