Tuntuu, että meidän koirilla on nykyään ihan tolkuttoman tylsää. Ilo on vienyt ääniherkkyytensä ihan uusiin sfääreihin ja nyt riittää että joku kolauttaa kyynärpäänsä ovenkarmiin viereisessä huoneessa ja ääntä lähtee yhtä paljon kuin möröistä mahtavin olisi juuri astunut meidän eteiseen. Onneksi tuo myös hiljenee nopeasti, kunhan hälytyksen "kuittaa", mutta ei se silti ole kivaa istua vieressä kun joku muka hyökkää meille. Oon ihan tosissani miettinyt sitruunapannan hankkimista meidän neidille.

No enivei, pistin koirat eilen harjoittamaan vähän itsehillintää ja sehän on mukavaa aivojumppaa. Koirat saivat minkistä tehdyn karvalakin, joka nykyään on jo riekaleina, mutta edelleen erittäin tykätty. Mikäs sen parempi houkutin.

Hattuun ei siis saanut koskea ennen kuin sai luvan. 

On meilläkin halvat huvit....