Ilo on ollut ihan masis viime aikoina. Hotsittas, mutta Onni vietiin turvaan vanhemmilleni, ettei mun kaikki aika kuluis rakastavaisten erottelussa täällä kotona. Lauantaina mentiin sitten Iltsin ja Huukon kanssa yökylään porukoille ja kiesus sitä kiehnäämistä ja tyrkyttämistä. Onni ei voinut miehenä muuta kuin tehdä niinkuin pyydetään, onneksi pöksyt toimivat hyvänä varmuusvälineenä... Onni jäi vielä turvaan, kyllä se siellä muutaman päivän vielä saa olla. 

On kyllä ollut melko helppoa kun on vain yksi koira. Ilo kun kulkee hihnassa niin paljon nätimmin kuin Onni, niin on ollut helppo lenkittää likkaa. Logistisestihan se tapahtuu niin, että mulla on Huuko rintarepussa toppatakin alla. Ja koska Ilo ei vedä, meno on melko turvallista. Onnilla oon joutunu välillä käyttämään kuonopantaa. Vaunuja mä en vaan halua ottaa lenkille mukaan koska ne on a) erittäin kömpelöt tuolla lumessa b) hieman hitaat jos koira päättäisi jostain syystä lähteä livohkaan kun niitä pitää vapaana (tapahtuu onneksi tuskin koskaan *kop kop*) c) ilman vaunuja pääsee muuallekin kuin auratuille teille, joten lenkit on huomattavasti mielenkiintosempia koirille ja d) repun kanssa molemmat kädet saa vapaaksi, mikä on ihan kätevää kaiken arsenaalin kanssa. Liukkaus on repun ainut vihollinen, mutta onneksi tämä ikuinen lumentulo on pitänyt sen aika minimissä. Helsinki kun tuntuu säästävän hiekoitusrahat auraajien palkkoihin.

Kyllä ne loskasäät vois vähitellen jo alkaa.