Ilolla on mielenkiintoinen ja melko extreme fiksaatio. Kuten jo aikaisemmin olen antanut vihiä, Ilo syö ihan mitä vaan. Siis IHAN mitä vaan, kunhan se mahtuu kurkusta alas ja on tarpeeksi pehmeää tekemään se tarpeeksi miellyttävästi. Alas on mennyt kengännauhaa, peiton kanttinauhaa, avokassukkaa ynnä muuta tunnistamatta jäänyttä. Jos nieltävä asia ei ole ollut tarpeeksi pientä nieltäväksi, niinkuin esimerkiksi pari viikkoa sitten postaamani Ikean pehmolelut, siitä on järsitty irti sopivan kokoinen pala (korva, häntä, käsi...) joka on sitten nielty. Nämä ovat olleet kuitenkin niin isoja, että ne ovat sitten tulleet parin päivän viiveellä ylös. Tässä on mennyt hetki, että on uskonut, että se ihan aikuisten oikeesti on niellyt pehmolelun korvan ja hännän ja vielä toisen lelun hännän. Ei onneksi ihan kaikkia samalla kertaa.

Eilen Ilon tempauksessa saavutettiin uusi virstanpylväs. Olin pakannut reppuni eteiseen valmiiksi illan curling-tempausta varten, pipo ja sormikkaat päälimmäisenä repussa ja reppu tietenkin auki. Kävin aamupesulla ja olin poissa maksimissaan kymmenen minuuttia. Kun tulin takaisin pipo oli keittiön lattilla, toinen sormikkaista vähän kauempana keittiössä ja toinen eteisessä. Mutta missä kunnossa. Siitä oli järsitty irti peukalo, etusormi, keskisormi ja nimetön. Etsin, mutten löytänyt sormia. Mies löysi ne tänään päivälenkillä, tiedätte varmaan mitä se tarkoittaa.

Toistaiseksi ollaan oltu onnekkaita ja vältytty suolitukoksilta. Kaikki pehmolelut, jotka ovat saaneet osumaa, on nyt takavarikoitu, mutta ihme kyllä Ilon lempioravalelu on edelleen käytännössä koskematon, mitä nyt näyttää vähän imeskellylltä. Parafiiniöljyä täytyy kuitenkin hankkia mahdollisimman pian ihan varokeinona. Olen kyllä ollut huomaavinani, että Ilo on ärhäkkäämpi haukkumaan ulkona koirille ja ihmisille kun se on syönyt jotain mitä ei ole tarkoitettu syötäväksi. Ehkä vatsakivut tekevät tytsästä kärttyisen.

Kaikkea sekin keksii...