Onni istui sylissäni lauantaiaamuna ja yhtäkkiä huomasin, että jokin vilisti pitkin sen päätä. Otin öttiäisen kiinni sormin ja puristin. Sitten päästin irti, sillä useimmat hyönteiset tapaavat kuolla moisesta käsittelystä. Tämäpä ei. Kun ote hellitti se loikkasi takaisin Onnin selkään. Ehdin nähdä yhden sellaisen pitkän takajalan, jonka olen nähnyt kuvissa kirpuilla olevan. Nostin Onnin sylistäni mahdollisimman kauas minusta ja käskin miehen pyydystää ötökän ja hukuttaa sen. Mieskään ei saanut sitä  pidettyä aisoissa vaan se ehti hypätä miehen paidalle, ennen kuin ote lopulta piti ja hirvitys pääsi hengestään. Yöks.

Pari viikkoa sitten bongasin Onnista punkin. Kyllä niitä nyt löytyy, kun Onni päätti tuhota punkkipantansa kiinnistyssysteemin, ettei sitä enää saa kaulaan ilman jeesusteippiä.

Jouduimme (taas) hankkimaan Onnille uuden pannan. Edellinen nailoninen päätti sanoa sopimuksen irti kun olimme biitsillä ja lukon väliin meni hiekkaa. Nyt lukkoklipsiin ei enää uskalla luottaa, sillä se on auennut jo kahdesti, tosin vain siellä rannalla. Meillä näitä pantoja onkin ehtinyt kertyä ihan kiitettävästi (laskin seitsemän pentuajasta lähtien). Osa on jäänyt pieneksi, osa on ostettu koska on ollut niin halpa, ainoastaan yksi on mennyt oikeasti rikki. Nytkin mentiin ostamaan ihan liian iso, vaikka sen piti olla 40 cm, ja Onnille sopiva koko. Ei onneksi ole niin iso, että pään saisi kiskottua pois, mutta kuristavaa ominaisuutta ei ole yhtään. Puolikuristavan pannan ketjuosa roikkuu puolivälissä maanpintaa ja kaulaa. Pidimme hetken myös ketjupantaa, jonka ostimme hätävaraksi (oli niin halpa Sittarissa), jotenkin vaan ajatus ketjupannasta vähän vierastaa eikä sitä edes voi käyttää joka paikassa sen kuristavan ominaisuuden takia.

Löysimme Onnille myös vihdoin pelastusliivit! Mustin ja Mirrin poistomyynnistä. Säätövaraa löytyy ja Onni odotetusti vihaa koko kapistusta. Nyt ei enää tarvitse pelätä hukkumista.