Kun täytyy parastansa antaa, täytyy parasta myös saada, eikö se niin mene?

Tällä logiikalla otimme agilityyn eilen mukaan broilerin filesuikaleita (paistettuna ja pilkottuna somenpäänkokosiksi paloiksi - Tiialle pientä askarreltavaa lauantai-illan ratoksi) ja jo alkoi lyyti kirjoittaa! Ehkäpä Onnista saadaan vielä urheilijanuorukainen muovattua. Tosin osasyynä keskittymisen paranemiseen saattoi olla myös se, että vietimme koirapuistossa reilun puoli tuntia ennen harkkojen alkua. Mieskin alkaa pitää harrastuksesta siinä määrin, että halusi ilmoittautua mukaan agilityviikonloppuun.

Ensi viikonloppuna vietämme illat arkitottelevaisuuden alkeiskurssilla. Alan pelätä, ettei sillä ole meille paljon annettavaa, mutta mennään nyt ainakin katsomaan ja vaikka näyttämään muille mallia  Mistä vetoa, että Onni käyttäytyy nyt kuin pikkuriiviö kun menin tuon kirjoittamaan? Koputetaan puuta. Ja broiskun filesuikaletta mukaan.