Koirilla oli tänään vauhdikas päivä kun kierrettiin vaikka missä jakamassa joululahjoja. Käytiin mm. pienen kummipojan luona, ja sekös olikin Ilosta jännää. Ei voinut ihan ääneti ollakaan, niin epäilyttävä pikkuihminen oli. Hyvää harjoittelua se oli kuitenkin, ehkä joskus pikkuihmiset ovat hyviä tyyppejä Ilonkin mielestä. 

Kun päästiin kotiin, kohta tulivatkin vanhimmat ystäväni kylään ja taas oli jännää. Ilo kun on kaikkea muuta kuin vieraskorea. Ne joita näkee usein aiheuttavat hirveät ilohepulit, mutta vieraammille pitää vähän haukkua ennen kuin ne päästää lähelle. 

Onni edusti herrasmiesmäisen rauhallisesti, lepäili sopivissa paikoissa päivää ja panosti kestävyyteen. Ilo taas kuvitteli pystyvänsä vetää kahva edellä loppuun asti. Se istui ensin kaikkien sylissä vuorotellen puolen iltaa ja sammui sitten Onnin häkkiin. Onni jaksoi olla vielä heiluttamassa häntää lähtijöille eteisessä kun toinen veti jo unta palloon.

Nuoruuden kokemattomuutta:)