Virallinen nimi: Joutilaan Onnenoskari

Sirarukset:

Joutilaan Onnenkoukku

Joutilaan Onnenonkija, Turo

Joutilaan Onnenpekka

Joutilaan Onnenpotku, Frodo

Joutilaan Onnentyttö, Mimmi (ks. blogissa 13.8.2006 kuva Mimmistä)

Syntymäaika: 8.10.2005

epävirallinen säkäkorkeus: ~41 cm

Terve! (kirjoitettu 6.7.)

Mun nimi on Onni, tai Onsku niinkuin emäntä ja isäntä ovat alkaneet minua kutsumaan (nolo nimi minusta), ja ikää mulla on kohta huimat yhdeksän kuukautta. Olen siis jo iso mies!

Mä olen vauhdikas tapaus (niinkuin parsonit yleensä), aina menossa ja jaloissa pyörimässä, rakennetaan sitten laituria tai laitetaan tiskejä koneeseen. Ainoastaan tylsät rutiinit eivät mua kiinnosta ja tuskin jaksan enää kiskoa itseäni ylös kun emäntä aamulla lähtee töihin. Niinhän se tekee melkein joka aamu, mä tiedän jo mitä se tekee.

Mökkeilystä pidän ihan sikana! Touhuan siellä omiani, etsiskelen aarteita pihapiiristä ja jahtaan haukia rannasta. Harmi vaan, että hauet yleensä tajuuvat uida syvemmälle, jolloin mun on ihan pakko seurata ja lopulta kala uiskentelee jossain pari metriä mun alapuolella. Uiminen on kuitenkin kivaa muutenkin, joten kohta kala unohtuu ja uiskentelen ympyrää ihan muuten vaan.

Kalastaminen on kivaa ja haluunkin aina kyytiin kun vene lähtee rannasta. Jos mua ei meinata ottaa mukaan lähden uimaan perään ja tartun hampaillani kiinni airoon. Viimeistään tässä vaiheessa mut yleensä on otettu veneeseen. Seuraavaksi yrittäisin näyttää vähän hätääntyneeltä kuin mä olisin hukkumassa ihan just. Räpiköisin vähn niin että vesi roiskuis. Se varmaan toimis viimeistään. Katiskoja tykkään kokea, en vain tajuu miksei kaloja voi käydä hakemassa katiskan sisältä? Lopulta katiskat makaavat suuaukko ylöspäin rannassa, mikä on tosi mälsää. Eikö ne tajua, ettei ne kalat mahdu sisään niistä verkon rei\\\\\\\'istä, ja vaikka mahtuisivatkin niin ne pääsee samaa kautta ulos??

Sillä mökillä, jolla käymme useimmin on iso piha, jonka olen päättänyt riittävän mun tarpeisiini enkä jaksa lähteä vaeltamaan kauemmas. Mitä turhaa, siellä on vain metsää?

Tykkään myös hakea keppiä ja palloa ja mitä mulle milloinkin heitetään. En vain haluu palauttaa palloa/keppiä/tms. takaisin heittäjälle! Se on paljon kivempaa kun mua ajetaan takaa. Jos toinen ei aio ajaa mua takaa, niin tuon kepin/pallon/tms. tosi lähelle ja kun se yrittää ottaa sen pois niin mä olenkin taas jo kaukana! Haa! Tämä leikki ei kyllästytä koskaan. Muita kyllä, mutta ei mua:)

Kotona viihdytän itseäni tuhoamalla lelujani. Lattialta löytyy aina jonkin lelun jäänteet. Siksi kaverit ovatkin usein sairaslomalla. Emäntä saisi vähän useammin ottaa sen neulan ja langan kauniiseen käteensä ja paikkailla niitä. Tai antais ne edes takasin! Turha niitä on hyllyssä säilyttää.

Ruoasta mä olen tosi tarkka, muutenhan sitä lihoo. Mun mottona onkin että ensin pitää kuluttaa ja sitten vasta tankata. Joskus kun mua ei ehitä viedä kuluttamaan, niin sitten mä en suostu tankkaamaankaan. Kaikki herkut on tietty tapaus ihan erikseen.

Muut koirat on tosi kivoja ja yritän saada kaikista aina mun kavereita. Sitten kun ne on mun kavereita mä yritän saada ne tekemään niinkun mä sanon, mutta yleensä siinä vaiheessa niillä menee pinna. Jotkut on kuitenkin samanlaisia duracell-pupuja kuin minäkin ja sillon on kova meno! Mutta auta armias jos mä ja se halutaan sama keppi tai sama herkku. Sillon mä näen punasta ja kohta mua torutaankin ja käsketään rauhottua. Ei oo helppoo. Emäntää kuulemma hävettää kun mä en osaa käyttäytyä.

Kun kesä on tullut oon huomannu että pehmeä nurtsi on tosi ihana. Varsinkin sillon kun se on just leikattu ma tykkään pyöriä ja piehtaroida sillä. Sitten mä olenkin vähän vaaleenvihreä, mutta sehän sointuu vaan hyvin mun neonvihreään punkkipantaan vai mitä?

Kynsien leikkaamisesta en tykkää, mutta nyt sekin alkaa olla mulle sellanen evvk-juttu. Ainakin sillon kun saan samalla jotain hyvää, johon keskittyä. Miehet kun on putkiaivoja.

Nyppimistä mä jaksan aina vähän kerrallaan, tassuista ja jaloista se tuntuu inhottavalta, eihän se säärien vahaaminen tunnu vissiin naisistakaan kivalta? Sillon täytyy vähän hangata vastaan ihan periaatteen takia, vaikkei se vielä mitään tulosta olekaan tuottanut. Yhtä itsepäinen tuo emäntä kuin mäkin.

Kuuma ilma ei sekään ole mun mielestä kiva. Sillon vaan läähättää ja on jano eikä jaksa mitään. Lenkillä käyminenkin on aika tuskaa ja joskus mua onkin saanut kantaa takasin kotiin. Illalla olo on paljon parempi, kun lämpötila on vähän laskenut. Onneks oon sentään valkonen!

Noh, tällanen mä olen, itsepäinen terrieri, mutta kuulemma kuitenkin tosi lutunen (ällö...)