Etteste tajuu, että joku hyökkää?!?!

Meillä on ollut hälytystila nyt pari päivää heti siitä lähtien, kun naapuruston pojat ovat saaneet käsiinsä ensimmäiset raketit ja tykärit. Kivaa. Onni ei niinkään pelkää paukkuja, kämppää pitää vain puolustaa niiltä. Kun lähitienoossa pamahtaa, alkaa raivoisa haukunta ja ryntäily ikkunalta toiselle. Yritä siinä taas selittää että raketit ei hyökkää tänne, etkä sinä varsinkaan voi niille mitään tehdä. Ulkona käyttäytyminen on täysin päinvastaista. Hetkeksi pamaus saa huomion, mutta sitten jokin muu vie voiton. Yritettiin näyttää pamausten alkulähdettä ampumalla muutamalla kissanpieru ilmaan. Tietenkin oltiin erittäin varovaisia, ettei mitään haveria päässyt sattumaan. Ilmaan lähteviä sihiseviä juttuja olisi ollut kiva jahdata Onnin mielestä ja loppuräsähdyskin oli jännä. Taitaa olla niin, että ainakin yritetään ottaa herra mukaan ihailemaan ilotulitusta myös huomenillalla. Tossut vaan jalkaan, ettei lasinsirut riko tassuja. Muussa tapauksekssa meteli varmaan vetää vertoja naapuruston juhlinnalle...

Joulukin meni hyvin. Onni ei saanut yhtä paljon lahjoja kuin me muut, joten se päätti omat avattuaan auttaa papereiden poistamisessa. Oma lelukin oli aika tylsä ja sillä suostuttiin leikkimään vasta kun kovasti kerjättiin. Sen sijaan saatu herkkutikku meinasi upota papereineen päivineen.

Ensimmäinen yö joulukylässä meni vahtiessa ikkunasta, mistä syystä kukaan meistä kolmesta ei saanut kovinkaan paljon unta. Todennäköisesti tästä syystä maha olikin sitten kuralla seuraavana päivänä ja löysää tavaraa tuli molemmista päistä. Mitään ei suostuttu syömään ennen kuin yhdestä lahjapaketista paljastui kuivalihaa, mikä olikin sitten herkkua. Laumakin kasvoi yhtäkkiä kahdeksanjäseniseksi Onni mukaan lukien ja siinä olikin Onnilla hommaa pitää lukua kuka on missäkin. Talokin kun oli toistasataa neliöä reilusti, niin vaihtoehtoja oli monta. Eihän siinä pieni otus ehtinyt silmää ummistaa kun jo joku vaihtoi sijaintiaan.

Ja heti kun tultiin kotiin tuli kylään Lotta-koira ja miehen veli avovaimoineen. Vieläkään ei ollut aikaa pahemmin levätä. Vasta tiistai-iltana sai rentoutua ja ladata akkuja. Sitä tässä onkin tehty sitten.

Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!