Koska henkilökohtainen tavoitteeni ei ole joutua naurunalaiseksi (harvapa siitä taitaa nauttia), olen päättänyt aloittaa intensiivikoulutuksen, jotta Onni alkaisi osoittaa minuun enemmän huomiota.

Olemme aiemmin todenneet, että naksutin on aivan loistava apuväline uusien asioiden opettamiseen. Nyt kun sitä olisi kaivannut pitkän tauon jälkeen, se olikin jäänyt mökille. Joten uutta ostamaan. Periaatteessa ei ole ollenkaan pahitteeksi, että meillä molemmilla (miehellä ja minulla) on omat naksuttimet. Eipähän mene koira sekaisin, kun palkka tulee aina siltä henkilöltä johon vahvistettava asia on kohdistunut.

En tiedä onko tämä nyt selllainen juttu, joka korjaantuisi naksutinkurssille menolla, mutta siinä vaiheessa kun Onni touhuaa ulkona ja tekee jotain mitä minä katson vahvistamisen arvoiseksi, ei naksutin aiheuta mitään reaktiota. Touhut jatkuvat ja minä saan pitää namini. Kotona naksutin toimii kuitenkin loistavasti, onhan siellä sen verran tylsää (ilmeisesti) että äksöni on tervetullutta.

Vai onko kyse siitä, että naksutinta ei pitäisi käyttää tällaisessa tilanteessa? Pitäisi taas ilmeisesti perehtyä alan kirjallisuuteen...

Olimme eilen koirapuistossa ja jostain syystä (olimme naksutelleet aikaisemmin kotona ja matkalla puistoon) Onni tuli paljon useammin käymään meidän luonamme kuin yleensä. Edellisenä päivänä kun olimme myös koirapuistossa tein pienen empiirisen testin ja olin lähtevinäni pois puistosta. Olin jo portin ulkopuolella seisomassa ilmoitustaulun takana piilossa kun tajusin, että saisin seisoa siinä puolisen tuntia (ellen enemmän) ennen kuin Onni havahtuisi ja huomaisi minun kadonneen. Toisaalta se tekisi sille ihan hyvää. En kuitenkaan ajatellut käyttää iltaani siihen, joten myönsin tappioni ja kävin hakemassa riehujan kotimatkalle.

Käytimme myös koirapilliä puistossa pari kertaa ja uskomatonta kyllä se toimi! Pari kertaa matkalla puistoon olimme viheltäneet sillä (Onni on ehdollistettu sille jo pienenä, mutta pilli oli unohtunut talvitakin taskuun ja ollut käyttämättömänä kauan) ja niin vaan koiruus muisti että vihellys tarkoittaa "namia hakemaan!"

Toivottavasti pienoinen ei nyt sekoa kun sille tungetaan oppia joka suunnasta. Toisaalta se ei ole vielä vaikuttanut kovinkaan hämilliseltä. Kun se huomasi naksuttimen ja tajusi että katsekontaktilla saa namia, niin siinähän se tuijotti minua pitkät pätkät. Lopulta se alkoi hermostua, kun aloin harventamaan palkkioiden saamista. "Mähän katon sua, anna namia!" sen kiukuttelu tuntui sanovan. Se olisi oikeasti varmaan istunut edessäni tuntitolkulla (tai ainakin niin kauan kun namit maistuisivat) tuijottamassa jos olisin naksuttanut vaikka kerran minuutissa. Mikäs sen helpompaa?

Päätin kuitenkin, että katsekontaktia pitäisi hakea tämän tästä, tuijotin minä sitten takaisin tai en. Toisin sanoen parhaimmillaan koira siis seuraisi minua ympäri kämppää ja pitäisi katsekontaktia yllä. Tähän on vielä kuitenkin matkaa, sillä kun lähdin liikkeelle, Onni ajatteli opetustuokion loppuneen ja rupesi taas touhuamaan omiaan.

Mutta tästä on hyvä lähteä.

Nyt minun täytyisi harjoitella erityisesti sitä, että naksuttaisin juuri ennen kuin Onni kiinnostuu häiriötekijästä (hirveän vaikeaa) ja palkita niin, että a) häiriö menee ohi tai b) häiriö menettää kiinnostavuutensa. Tähän tarvitaan todennäköisesti todella ihana/hauska/jännä lelu, sillä nami kestää sekunnin ja sitten minä en enää kiinnosta. Lelulla voisi todennäköisesti houkutella Onnin kauemmaksi häiriöstä. Ihannetilannehan olisi se, että häiriötekijän huomatessaan Onni katsoisi minuun kysyäkseen miten tällä kertaa toimitaan, leikitäänkö lelulla, tuleeko namia vai mennäänkö moikkaamaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että Onnin vauhti hidastuu ensin kun se näkee koiran, jota kohti ollaan menossa. Sen pää laskeutuu samaan linjaan selän kanssa ja lopulta kun ollaan noin kymmenen metrin päässä koirasta se laskeutuu makaamaan maahan. Siinä sitä sitten ollaan ja odotetaan. Mitään Onni ei enää kuule, ei haista tai näe, vain sen toisen koiran. Kurakelillä tämä on varsinkin erikoisen hauska tapa:) Mutta, kun toinen koira on parin metrin päässä Onni tekee yhtäkkiä kovan spurtin tätä kohti ja alkaa pyöriä tämän ympärillä.

Oivalsin juuri: voisiko tämä johtua siitä, että Onni ei luota meihin sen suojelijoina ja se katsoo tarpeelliseksi itse liehitellä kaikkia vastaantulevia koiria, etteivät ne tekisi sille pahaa? Onko tämä(kin) johtajuudesta lähtöisin oleva ongelma?? Ei kai olisi pahitteeksi yrittää osoittaa sille, että tällainen käytös on täysin tarpeetonta, että sen ei tarvitse pelätä meidän seurassamme eikä sen tarvitse pitää siitä huolta, että muut koirat tietävät sen tarkoittavan vain hyvää. Olisi vain yritettävä pitää huolta siitä että jää aina itse Onnin ja sen toisen koiran väliin ja tosiaan yrittää kiinnittää sen huomio itseensä. Hämärästi muistan lukeneeni tästä Tuire Kaimion kirjasta...

.....Joskus sitä on vain hetkiä, kun tajuaa tehneensä väärin ja koiran kärsivän tilanteesta vaikka onkin pohjimmiltaan tarkoittanut vain hyvää. Täytyy sanoa, että koiran kasvatus täysipäiseksi hyväkäytöksiseksi aikuiseksi on erittäin monimutkaista ja sudenkuoppia on joka puolella. Kokemuksen avulla sitä lopulta tajuaa tehdä oikein ensi kerralla, mutta vaikuttaa siltä, että jokaisen on tehtävä virheensä itse. Oppia ikä kaikki. Onneksi Onnilla on sen verran kova luonne, ettei se todennäköisesti ole saanut vielä traumoja loppuiäkseen.

....Jatketaan harjoituksia....