Tai no, kiertäen katsottuna kyllä. Onnilla on nimittäin pieni vaiva, joka saa sen toisinaan sotkemaan paikkoja, joissa se istuu, kerron siitä alempana. Noh, tulimme siihen tulokseen, että sohva täytyy pestä. Taas. Sinne vaan, ja linkous täysille, eihän niille päällisille ole ennenkään mitään tapahtunut (pesty kerran aikaisemmin). Ja kappas! tämä sohva ei ollutkaan kertakäyttöinen vaan kaksikertaakäyttöinen. On ilmeisesti säästetty tuotantokustannuksissa huimia summia jättämällä päällisiin niin naurettavan kapeat saumanvarat, etteivät ne kestä kahta pesua. Nyt sitten toinen istuintyyny ja molemmat sivutyynyt irvistelevät kauniisti. Varsinkin istuintyyny näyttää siltä, että Onni on turhautuneessa tilassaan päättänyt sitä vähän maistaa. Ja itseasiassa rispaantunut sauma onkin kiinnittänyt äijän huomion paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Vielä sohvaa voi kuitenkin käyttää. Uusi on kuitenkin hankittava heti kun ylimääräinen tonni ilmestyy jostain tilillemme ja löydämme sopivan yksilön.

Sitten se vaiva. En tiedä onko se anaalirauhaset vai mitkä, mutta silloin tällöin Onnin takaventtiili falskaa ja sieltä valuu kirkasta/hieman rusehtavaa nestettä joka haisee erittäin pahalle. Todella rautaiselle. En oikein ymmärrä miten tällainen ongelma voi ylipäätään olla olemassa kun Onnille kuitenkin syötetään luita päivittäin. Voisiko joku kertoa? Ennen BARFia vaiva esiintyi silloin tällöin, yleensä huomasimme sen autossa, ilmeisesti koska se oli riittävän pieni tila ja haju tarpeeksi "iso" täyttämään sen. Mutta BARFiin siirtymisen jälkeenkin vaivaa on ollut silloin tällöin. Kun luut eivät ole auttaneet/riittäneet olemme antaneet lisäksi kokonaisia porkkanoita. Ne ovat vieneet hajun pois hetkeksi. Outoa.

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että tikit jotka Onnille laitettiin leikkauksessa olivat kaikkea muuta kuin itsesulavia, kuten minulle väitettiin. Voin nimittäin edelleen, yli kolme kuukautta leikkauksen jälkeen, nähdä ihon läpi, että yksi tikki on hiljalleen puskemassa tietään pinnalle. Muut Onnin elimistö on jo tietääkseni hylkinyt pihalle. Löysin yhden esimerkiksi kivesten ihon pinnalta, missä ei ollut minkäälaista leikkaushaavaa. Tikki on laitettu jonnekin syvemmälle, josta se on sitten kuukausien saatossa noussut ihon pintaan. Siitä minä sen sitten nyppäisin irti, kun se näytti olevan lähes irti muutenkin. Vielä en ole soittanut eläinlääkäriin, koska todennäköisesti minun olisi mentävä näyttämään Onnia että uskoisivat. Ja mitä he siellä voisivat asialle enää tehdä? Jonkunlainen reklamaatio minun on kuitenkin tehtävä. Enhän ole ymmärtänyt väärin, itsesulavat tikit tosiaan sulavat elimistöön tehtyään tehtävänsä eivätkä ilmesty ihon pinnalle??? Onneksi tämä ei käsittääkseni ole aiheuttanut Onnille ylimääräistä tuskaa, ehkä hieman kutinaa kyllä.