Onni otti sitten eilen lenkillä vähän osumaa. Sille heiteltiin keppiä ja se sai juosta joen viertä vapaana sitä hakemassa. Näin ollaan tehty vaikka kuinka kauan. Tällä kertaa keppi oli kuitenkin semmoinen heppoinen kevyt keppi, että se jäi kerran heitettäessä vähän pystyyn ja kun Onni rymisteli sitä hakemaan se juoksi suoraan sen yli. Keppi katkesi (onneksi) ja tarkastettiin heti vauriot, kun Onnin reaktiosta niin selvästi huomasi, että taisi tehdä vähän kipeetä: se meni ihan hämilleen ja alkoi vain haistella maata ihan kuin muina miehinä. Keppi-innostus oli tiessään. Tuloksena viiden sentin pituinen punainen naarmu sisäreidessä, ei sen kummempaa. Ihokaan ei ollut rikki. Lenkkiä jatkettiin normaalisti ja kaikki unohtivat tapahtuneen. Onni jaksoi vielä kotonakin haukkua painepesurille takapihalla.

Vasta kun katsoimme telkkaa sohvalla, Onni muisti naarmunsa ja alkoi sitä hoitaa. Tunnin se taisi ehtiä karkealla kielellään ihoa hioa ennen kuin tuli iltalenkin aika eikä herra enää voinut liikkua askeltakaan koska naarmu häiritsi jo niin kovasti. Tarkastimme tilanteen taas ja iho oli kirkkaan punainen ja turvoksissa naarmun ympäriltä. Nice. Ei muuta kuin kuuppa alias tötsä alias lampunvarjostin päähän.

Siinähän ei sitten voinut nukkua, koska päätä ei voinut laskea alas. Kahteentoista asti jaksoin kuunnella vinkunaa portin takana ja sitten päätin mennä nukkumaan monsterin kanssa sohvalle. Otin tötsän pois ja yritin itse estää haavan nuolemisen. Arvata saattaa kuinka hyvin siinä saa itse unta. Lopulta, kun Onni alkoi läähättää koska joutui olemaan vieressäni ja liian lämpimässä, päätin turvautua viimeiseen vaihtoehtoon eli Cothivet:tiin. Onni kertakaikkiaan vihaa tuota tököttiä, koska se haisee niin voimakkaasti ja koska se ilmeisesti kirvelee, kun sitä laittaa haavaan. Näin olen päätellyt, koska heti kun Onni haistaa aineen se vetää raajansa niin pitkälle ulottumattomiin kuin mahdollista ja kun ainetta on laitettu alkaa hirveä ralli ympäri kämppää. Haavoihin aine on kuitenkin tarkoitettu ja toimii kun sitä raaskii käyttää. Onni rauhoittui heti lopulta saimme kaikki nukkua. Tänä aamuna iho oli jo paljon  paremman näköinen, mutta tököttiä oli silti lisättävä, koska haju oli laimentunut. Olikin vähän tekemistä, että sain Onnin aineen suihkutusetäisyydelle.

Täytyy nyt seurailla, mutta näyttää siltä, että selvisimme (taas) säikähdyksellä. Nimi on enne edelleen.