Ulkona oli niin järkyttävän kaunis ilma, pieni kuura maassa, aurinko paistaa ja muutama aste pakkasta, että siitä oli pakko päästä nauttimaan. Eikun lähiseudun kartta esiin ja valitsemaan suuntaa. Tärkein kriteeri oli, että koiria voi pitää vapaana eikä seutu mielellään ole umpimetsää, jotta aurinkoakin näkisi. Päätimme siis lähteä Hakunilaan, siellä emme olekaan vielä käyneet.

Tässä ensin pari tunnelmointikuvaa kotoa.



Ilo oli jo valmis lähtöön, joten vermeet niskaan ja menoksi.

Koirista ei kovin montaa onnistunutta kuvaa saanut, suurin osa on tärähtänyt tai niissä näkyy vain puoli koiraa. Maastossa mennään eikä meinata. Ilon eiliset agitreenit painoivat vielä tassuissa sen verran, että se pysyi hetkittäin jopa paikoillaan.





Onni paineli tutkimassa, mutta tuli kyllä heti käskystä tukka, vai pitäisikö sanoa korvat, putkella takaisin.







Ilon piti etsiä ja kuljettaa kaikenmaailman puunkarahkoja mukanaan. Toisinaan maasto tuotti tytsylle päänvaivaa, kun palikka olisi pitänyt saada puunrungon yli. Eipä ollut yleensä vaivan arvoista ja meno jatkui hetken ilman kannettavaa.