:::::::::::öl___öllllllllllälllllllllllllllllllläälllläläääääääääääälläl

Onni lähettää terveisiä vappuhumusta. Ei ole kyllä nauttinut mitään kiellettyjä aineita. On vain tunnelmassa mukana.

Täytyy kyllä ihmetellä Iltsin käsitystä normaalista. Eilen kun oltiin aamulenkillä ohitettiin poika, joka oli ilmeisesti matkalla koulun vappujuhliin. Oli pukeutunut ninjaksi: mustat vaatteet, pää huivin peitossa niin, että vain silmät näkyivät ja repussa taisi olla jonkinnäköinen miekka. Ei minkäänlaista reaktiota kummastakaan koirasta. 

Seuraavaksi vastaan tuli poika, joka oli selvästi matkalla samoihin juhliin. Oli vetänyt päähänsä sateenkaarenvärisen pitkätukkaperuukin ja punkkarivermeet skottiruutuisine pillihousuineen ja nahkatakkeineen. Ei taaskaan mitään, tällaisiahan täälläpäin liikkuu ilmeisesti harva se päivä. 

Mutta jos minä yritän hallita tukkaani joskus pannalla, Iltsi tuijottaa päätäni silmät suurina ja alkaa haukkua. Tai jos Tomi vetääkin jalkaansa vaihtelun vuoksi punaiset bokserit, nousee kamala mekkala. Ollaanko me jotenkin kaavoihimme kangistuneita kun pieniinkin muutoksiin pitää reagoida noin voimakkaasti?

Sattui tässä aika erikoinen tapahtuma yksi päivä lenkillä. Mentiin, minä ja koirat, sitä samaa reittiä, mitä ollaan menty nyt jonkin aikaa tosi usein. Sillä saa pitää koiria vapaana, kun emme häiritse ketään eikä kukaan häiritse meitä.

Ennen kuin tällä kertaa. Oltiin kiipeämässä mäenrinnettä ylös, koirat mun edellä kun huomasin mäen laella ihmisen istumassa. Päätin, että kierretään sivusta eikä häiritä. Onni seurasi mukana, mutta pikkulikka oli ehtinyt bongata tyypin. Meni sitten uteliaana katsomaan ja sitten kuului pieni hölmistynyt haukahdus. Onnihan painoi siinä vaiheessa myös paikalle. Pelästyin, että tyypillä on koira mukanaan ja lähdin juoksemaan koiria kiinni. Näky olikin aika mielenkiintoinen kun pääsin paikalle. Molemmat koirat haukkuivat kolmikymmpiselle kaverille ja tämä huitoo koiria sellaisella toista metriä pitkällä puunkarahkalla. Siis ihan sellaisia golfswingilyöntejä, että olisi ollut kylkiluut tuusan nuuskana jos olisi osunut. Koirat tajusivat sentään pitää etäisyyttä, mutta haukkuivat hurjana vihamieliselle käytökselle. Sain koirat onneksi aika nopeasti pois iskuetäisyydeltä karjumalla, mutta Onni ehti vielä kaataa tyypin kaljatölkin, ennen kuin sain sen haltuun. Sitten poistuttiin kiireen vilkkaa takavasemmalle.

Olipas ylpeä koiranomistaja olo taas. Hävetti kun koirat käyttäytyivät niin huonosti, mutta samaan aikaan ihmetytti, miksi ihmeessä tyyppi huitoi koiria. En keksinyt muuta selitystä kuin sen, että hän pelkää koiria. Tämä sai hävettämään vielä vähän lisää. Vältellään ihmisiä tulevaisuudessa vielä vähän tarkemmin.