Onhan meille ehtinyt tässä jotain tapahtuakin.

Ensinnäkin me asutaan nykyään Espoossa. Kämppä löytyi vihdoin ja viimein ja on todella ihana ja meille sopiva. Lenkkimaastot eivät ole ihan yhtä hyvät kuin edellisessä osoitteessa, mutta piha on ainakin kolme kertaa edellisen kokoinen. Nurmikkokin on toistaiseksi ihan hillittömän hyvässä kunnossa. Toivottavasti on jatkossakin.

 

Onnimonsteri täytti vuosia ja on nyt vissiin keski-ikäinen äijä, eli jo kuusivuotias. Kyllä se aika vaan menee niin nopsaan. 

Iltsillä oli sitten taas juoksut ja piru, että se oli kiukkuinen. Onni pääsi evakkoon vanhemmilleni, mutta kun "vaaran" katsottiin olevan ohi, tervetulokomitealle oli unohdettu ilmeisesti lähettää tieto äijän paluusta. Vähän jäi epäselväksi, johtuiko kaikki kiukuttelu hormoneista vai sorminukesta, jonka likka veti huiviin juoksujen loppuhöyryissä. Se ei tullut ylös eikä ulos, ainakaan niin että olisimme sen huomanneet, mutta nyt se ei enää vaivaa. Vatsa toimi koko ajan hyvin, joten emme katsoneet nuken olleen vaaraksi terveydelle.

Käytiin sitten pyörähtämässä erkkarissakin, saaliina EH. Lantionseudusta tuli sanomista, se oli liian suora ja takaliikkeet liian löysät. Ihan kiva oli kutienkin taas käydä juttelemassa tuttujen kanssa. 

Iltsillä on ollut myös selkä kipeä ja se on peitsannut kävellessä. Olin myös huomaavinani kesällä kun koirat pääsivät kulkemaan vapaana pitkiä matkoja, että Ilo kulkisi vinossa, ikään kuin kylki edellä. Fyssari totesi liahsten olevan jumissa ja sai niitä avattua, mutta takapäätä ropeloidessa Ilo oli todella vihainen. Se oli ihan uutta, sillä se korkeintaa yrittää vauhdikkaasti ylös, muttei koskaan ole meinannut tulla käsille. Ropeloin itse lisää kotona enkä saanut samaa reaktiota aikaiseksi, joten totesin reaktion johtuneen todennäköisesti luista joita Ilo oli saanut edellisenä päivänä ruoaksi. 

Tällä viikolla käytiin osteopaatti Maaria Kaiperlalla, sillä peitsaaminen jatkui fyssarin jälkeen. Sepä olikin kiehtovaa katsottavaa. Näytti ihan siltä, kuin hän olisi pelkästää koskettamalla Iloa eri paikoista todennut että Ilon lantio on vinossa, lantionseudulla on lukkoja ja yksi niskanikama kallonpohjassa oli myös lukossa. Edelleenkään Ilo ei tykännyt siitä, että takapäätä ropattiin, joten päädyttiin kuonokoppaan ja tytsä raihoittuikin hyvin hoidettavaksi. Hoito itsessään oli hyyyyyvin huomaamatonta ja olin yllättynyt, kun Maaria ilmoitti saaneensa lukot avattua. Niin pienillä liikkeillä ja paineluilla saatiin aikaan niin isoja muutoksia. Kun Ilo nousi alustalta, vaikutti se ryhdikkäämmältä. Nyt olen seurannut sitä lenkeillä silmä kovana ja huomannut ainakin sen, että sade, kylmä tuuli eivät tee lihaksille yhtään hyvää. Näkee ihan selvästi, että lantio kääntyy eri asentoon ja liikkuminen on huonompaa. Ilmeisesti jonkinlainen sadetakki on must näillä syyskeleillä.

Olen miettinyt verijäljen tekemistä koirille vähän päänvaivaksi. Niillä kun voisi edelleen olla enemmän tekemistä. Varsinkin Ilolla, joka ei ole päässyt treeneihin eikä juoksemaan vapaana hetkeen juoksujensa ja selkänsä takia. Nyt kun vaan muistaisi ostaa sen pullon verta sieltä kaupasta...