1179029.jpg

On ollut niin hiljaiseloa viime viikot, ettei tunnu olevan mitään kerrottavaa. Joulusta etennpäin meillä on vieraillut vatsapöpö aina silloin tällöin, jouluaattona tuli joulupuuro ylös ja sittemmin muutaman kerran ihan oikeaoppiset ruoat (siis BARFfia). Muutamaan otteeseen on oksennettu myös pelkkiä vatsanesteitä aamulla kun ruoka ei ole maistunut edellisenä iltana. Mutta perusolemus on ollut ihan pirteä, joten emme ole olleet kovin huolissamme. Joskus tulee ylös mutta useimmiten pysyy kuitenkin alhaalla, joten eiköhän se tästä.

Onni on saanut kokea suurta vääryyttä, kun loppusyksystä siirsimme sen häkin eteisestä makuuhuoneeseen, kun se (häkki) alkoi tökkimään liikaa esteettistä silmää. Onnilla ei ollut mitään siirtoa vastaan, sehän tarkoitti sitä, että se sai viettää yönsä meidän kanssa makkarissa. Suuri vääryys tapahtui viime torstaina, kun häkki siirrettiinkin taas makuuhuoneen ulkopuolle. Sain nukuttua parisen tuntia seuraavana yönä, kun Onni protestoi oven takana. Ymmärtäähän sen, epäjohdonmukaisuus on suuri rikos koirankasvatuksessa. Olemme löytäneet palautetta tilanteesta parina aamuna lattialta. Ihanaa. Nyt tilanne alkaa jo helpottua, kun oven tilalle on vaihdettu portti, jota on nostettu ehkä 15 cm, sen ollen tätä nykyä 90 cm korkea. Ja niin vain herra vieläkin pääsee sen yli niin halutessaan. Naurettavaa tilanteessa on se, että korotus on tuonut portin alle pari 16 cm X 23 cm aukkoa, joista ei voi mennä. Niistä vain katsotaan haikeasti läpi. Niin, että oliko tämä luolakoira?? 

Sain joululahjaksi Tuire Kaimion uuden kirjan Koiran käyttäytyminen ja olen lukenut sitä mielenkiinnolla. Kirja on taas niin hyvä, etten raaski lukea sitä liian nopeasti, ettei se loppuisi kesken:) Nyt jo vastaan on kuitenkin tullut mielenkiintoista tietoa. Koira on peräisin niistä villeistä koiraeläimistä, jotka ovat soputuneet niin fyysisesti kuin psyykkisestikin elämään ihmisen kanssa. Ja mitäs se tarkoittaa suomeksi? Sitä, että ne villit koiraeläimet, jotka pelkäsivät ihmistä vähiten saivat eniten ravintoa ihmisten jätteistä, kun eivät juosseet kilometrikaupalla karkuun ihmisen nähdessään. Kesyimmät pärjäsivät ja lisääntyivät parhaiten. Pää pieneni, koska aivoja ei tarvittu niin paljon tunkion kaivamiseen, hampaat pienenivät kun enää ei tarvittu yhtä paljon murskavoimaa. Villien koiraeläinten elimistö myös sopeutui käyttämään ihmisten jätteitä ravintonaan, mikä tarkoitti sitä, että koirien ruokavalio muuttui. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen pointti, enkä saa sitä oikein sopimaan yhteen BARF-ideologian kanssa. Vielä meillä BARFfia syödään, mutta enää omien ruoanjämien antaminen ei aiheuta yhtä huonoa omaatuntoa.

Ilma on ollut mitä masentavin, ja olenkin suunnitellut kirjettä George dapoljuu Bushille, että saa tulla tänne ihmettelemään, jos ei usko ilmastonmuutokseen. Meidän rinsessakaan ei oikein tahdo lähteä sateella ulos ainakaan kun unihiekkaa on vielä simmuissa. Eräskin aamu puin ensin itse päälle ja aloin sitten huhuilla Onnia. Sillä on tapana nukkua viimeiseen asti ja nousta vasta sitten kun kaikki on valmista. Onni ilmestyi paikalle, muttei suostunut tulemaan pukemaan valjaita päälleen. Se vain venytteli ja hävisi makkariin (silloin sinne vielä pääsi). Kohta pää kurkki oviaukosta "onko pakko jos ei tahdo?". Kokeilin kaulapantaa, sillä joskus valjaat ovat päässeet hiertämään eikä Onni halua niitä siksi päälleen. Sama reaktio. Takaisin makkariin. Menin pukemaan pannan sinne. Pakko oli taipua vaikkei olisi pitänyt, sillä en halunnut Onnin odottelevan meitä töistä jalat ristissä. Yleensä pannan pukeminen viimeistään saa Onnin taipumaan ja tulemaan eteiseen. Ei tällä kertaa. Sain mennä vielä kiinnittämään hihnankin pantaan makkariin. Kun avasin ulko-oven tajusin mistä oli ollut kyse. Ulkona satoi kaatamalla. Teimme pikalenkin ja siitä tuli vieläkin lyhyempi kun Onni kääntyi miehen käyttämälle reitille, joka oikaisee rivitalorykelmän läpi. Itse en ole kyseistä reittiä koskaan käyttänyt ja olin ihan hoomoilasena siitä, mitä kautta kuuluu mennä. Onneksi Onni tunsi reitin.

Back on Tracki on toiminut kiitettävän hyvin. Joskus sen käyttö on unohtunut useammaksi päiväksi ja takapää tuntuu olevan kipeämpi. Mitään varsinaisia oireita ei ulkopuoliselle kai näy, mutta hierominen ja venyttely on ehdoton NoNo. Oikein huonoina päivinä, kun on tullut reviteltyä vapaana, voi tassujen kuivaaminenkin olla vastenmielistä. Saatan taivuttaa takajalkaa vahingossa liikaa eteen. Hierojalle tässä pitäisi tosissaan suunnistaa. Emme taida olla yksin, mitä olen muiden plokeista lukenut.

Kastraatiostakaan en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Vieläkään ei ole nähtävissä mitään mullistavia muutoksia, mutta kontakti on ehkä parantunut. Tai sanotaan niin, että Onni saattaa valita minun kanssani leikkimisen toisen koiran sijaan vaikka koirapuistossa. Myös vedessä lotraaminen on kiinnostavampaa kuin toiset koirat. Eilen Onni ei edes huomannut ohittavansa koiraa, kun toisella puolella oli lampi, johon se haikaili.

Pentuasia ei ole pahemmin edennyt. Päätöstä ottaa pentua emme ole peruneet, se vain lykkäytyi Hollyn yllättävän poismenon takia. Nyt odotetaan, joska Hollyn äiti Lucy olisi tiineenä ja sieltä liikenisi meille pieni pallero. Aikä näyttää. Onni vähän harjoitteli taas pennun kanssa olemista eilen koirapuistossa kun sen auktoriteettia kyseenalaisti vajaa viisikuinen sakemannisekoitus. Kyllä oli taas Onskun huumorintaju koetuksella kun toinen ei uskonut yhtään, leikki vain. Onni saikin nimen "vääpeli" kun se yritti pitää "pikkuista" ojennuksessa ärinällä, jonka oli tarkoitus ilmeisesti viedä viesti viimeistään perille. Turha luulo.

Minun on pitänyt listata myös blogeja joita erityisesti tykkään lukea. Tässä tulee, jos sinut on jo nimetty, ei tarvitse aloittaa uutta kierrosta: Ulpu, Bosse, Melli & Gimma, Merlin, Panu, Lulu, Kleni & Aino, Nipa & Jade, Upi, Iita & Telma.

Muitakin blogeja toki seuraan, mutta tässä kenties eniten lukuaikaa saavat. Sekalaisessa järjestyksessä.