Ollaan sitten palattu mökiltä, mutta ei sentään vielä sorvin ääreen, ehei. Vielä on yli kaksi viikkoa jäljellä *näyttää pitkää nenää*

Juhannus meni tyypilliseen tapaansa vauhdikkaasti. Niinkuin jo aiemmin kirjoitin vauhtia olivat entisestään lisäämässä pikkuveljeni tyttöystävän kaksi sakemannia, Brenda ja Fiinu.

Onni oli tytöille niin huono isäntä ettei tosikaan. Varsinkin Fiinua, joka on Iloakin nuorempi, se ei tahtonut sietää oikein ollenkaan. Mitään varsinaista kärhämää ei onneksi sattunut, mutta etenkin sisällä piti jatkuvasti irvistellä ja varmistaa minne toinen sai, tai yleensä ei saanut, mennä. Me tietenkin puuttuttiin aina moiseen epäystävällisyyteen, mutta todenäköisesti sen olisi voinut tehdä rakentavammin ja positiivisemmassa hengessä kuin jäähyillä. Heti kun isot koirat lähtivät omaan aittaansa nukkumaan, Onni lakkasi pingottamasta ja kävi maate sohvalle, jota se oli ilmeisesti jonottanut itselleen koko illan. Ilo sai sitten Onnin kopin, joka vapautui.

Ilo oli isoista tytöistä alkukauhistuksen jälkeen haltioissaan ja touhusi mukana. Onni oli omissa hommissaan ja pelkäsi tyttöbakteereja.

Päästiin testaamaan koirien oven sulkemistaitoja ja näin hyvin Ilo osaa jo idean:

Onnia vieläkin vähän jännittää se, että ovi liikkuu kun siihen koskee.

Tiistaina katsoin sitten vähän tarkemmin Ilon kirsua ja sieraimen vieressä oli pieni näppy, josta oli hävinnyt kaikki musta pigmentti. Ilo on toisinaan vähän röhissyt nukkuessaan, joten näpyn ilmestyttyessä päätimme kipaista eläinlääkärin pakeille. Jos nämä kaksi vaikka olisivat kytköksissä toisiinsa.

Ell otatti kuvat sekä keuhkoista, että nielusta, mikä tarkoitti että Ilo oli rauhoitettava. Mutta olipa hyvä että käytiin. Kuvista näkyikin "yllättävän paljon" tiivistymiä keuhkoissa, mitkä viittaavat keuhkotulehdukseen. Nielusta oli puolestaan löytynyt nielurisatulehdus. Eli meidän tytsä on oikeesti tosi kipee, vaikkei se sitä itse tiedäkään. Saatiin nyt alkuun kahden viikon antibioottikuuri ja käydään sitten taas kuvassa katsomassa miten lääkkeet puree. Nyt pitää sitten ottaa rauhassa, että elimistö saa voimia toipua. Saa nähdä miten sekin onnistuu... Ai niin, se näppy, se on kuulemma joku granulooma tms. ja häviää itsekseen ajan kanssa. Nuorille koirille niitä kuulemma saattaa tulla. Olipa hyvä, että ilmesty niin tajuttiin mennä lääkäriin.

Tässä vielä meidän potilas möksällä tosi kipeenä.

Pallo oli raato myöhemmin samana päivänä.