Kyllä se nyt vahvasti näyttää siltä, että tässä taloudessa on kaksi mammaa tällä hetkellä. Ilo on rauhoittunut entisestään ja siitä on tullut aika läheisriippuvainen, jatkuvasti sylissä, jaloissa tai kyljessä kiinni. Jonain päivinä lenkit ollaan menty niin hiljaa köpöttelemällä, että mummotkin kurvaisivat ohi niin että pölypilvi vaan jäisi meidän nieltäväksi. Kävipä muutamana aamuna viime viikolla jopa niin, että ruoka ei tahtonut maistua, ja se jos mikä on selvä merkki siitä, että jotain on tekeillä. Nisät ovat alkaneet turvota ja vatsa vaikuttaisi kasvaneen eri tavalla kuin lihoessa. Ulkonakin täytyy käydä pissalla useammin. Kyllä noista monta oiretta kuulostaa tutulta omasta alkuraskaudesta. Ihan vetämättömiä ei mekään olla, joinain päivinä virtaa on oikein reippaasti ja ulkona ollaan niinkuin ennenkin. On näköjään vähän päivästä kiinni.

Tässä vielä massukuva tältä päivältä, päiviä takana tänään 35.

Onnin elämää ei moinen mullistus ole pahemmin hetkauttanut, se on nauttinut mökkeilysta ja kesästä.

Pitäskö noita makkaroita taas kääntää?

Eilen käytiin katsastamassa hoitopaikka, jonne Onni pääsee heinäkuun alussa kun kaksijalkaiset lähtevät risteilemään. Olohuoneen matto varsinkin miellytti meidän äijää, siinä oli mukava kiehnätä ja kelliä. Ilo olisi kelpuuttanut hoitopaikan vaikka heti omakseen, mutta joutui harmikseen lähtemään meidän kanssa takaisin kotiin. Onni viihtyy myös varmasti hyvin Kallion kollina viikonlopun yli:)

Terveisiä vaan Markulle ja Susannalle!