Tiedoksi tuleville pennunomistajille. Jos häkin olette ajatelleet hankkia, hankkikaa se samaan aikaan pennun kanssa. Silloin kun pentu on vielä tyhmänrohkea ja totuttelee uuteen ympäristöönsä ja elämäänsä ilman sisaruksiaan, miksei lisätä ympäristöön vielä yhtä häkkiä, jota voi saman tien pitää pennun turvallisena pesänä ja rauhallisena nukkumapaikkana? Tuli nimittäin todettua, että kymmenkuinen koirakaan ei enää suhtaudu uuteen ja vieraaseen yhtä positiivisen uteliaasti kuin pikkupentuna.

Toisekseen mitoista: Jotta koira pystyy viettämään häkissä hieman pidemmän ajan, sen on mahduttava vaihtamaan asentoa ja jaloittelemaan välillä. Tästä syystä häkin korkeuden pitäisi olla 15 cm koiran säkää korkeampi. Lisäksi häkin (periaatteessa) kaikkien sivujen pitäisi olla ainakin yhtä leveitä kuin koiran runko on pitkä. Näin koira pystyy pitämään selkänsä suorassa päätti se sitten nukkua häkissä pitkittäin tai poikittain.

Onnin tapauksessa ostimme hieman ylisuuren häkin, mutta tämä koska se oli ainut koko. Kävin siis Mustin ja Mirrin poistomyynnissä (taas) hakemassa häkin, jota olin harkinnut. Köyhdyin vain viisi kymppiä. Mutta kotiin päästyäni ymmärsin miksi häkki oli päätynyt poistoon: ovi ei lähtenyt irti eikä edes auennut täysin sivulle. Häkki itsessään oli siis täysin kunnossa, ainoastaan suunnittelussa oltiin menty metsään. Ellei häkille ole varannut valmista (pysyvää) paikkaa, jossa häkin ovi voi rempsottaa auki levällään (kuitenkin aika iso ovi) kanattaa oviasia tutkia häkistä tarkkaan. Eilenkin meinasin kompastua oveen pimeässä makkarissa kun se asettuu kätevästi suoraan kulkulinjalle (häkki tietty tyylikkään musta).

Toki ovikysymyksen voi jättää kokonaan huomiotta jos häkkiä aikoo käyttää ainoastaan kuljetukseen tai erittäin harvoin. Mutta tällöin voi ongelmaksi muodostua se, että koira ei tunne oloaan luontevaksi saati rauhalliseksi tilassa, jossa se harvoin joutuu olemaan.

Toinen aspekti, joka kannattaa ottaa huomioon, varsinkin pienen pennun kanssa on häkin pohja. Jos koiralle sattuu häkissä vahinko, oli se sitten pissahätä tai matkapahoinvointia, ei ole kovinkaan kätevää, jos häkin pohjan saa ulos häkistä ainoastaan kallistamalla sitä ja yrittämällä mahduttaa se häkin ovesta. Jos häkin alareunassa on leveämpi rako, josta pohjan voi liu'uttaa ulos, on häkin suunnittelussa heti ajateltu enemmän käytettävyyttä.

Olemme yrittäneet totuttaa Onnia uuteen häkkiinsä lähinnä laittamalla kaikki sen lelut ja puruluut häkkiin talteen. Onni siis joutuu käymän häkin sisällä, jotta se saisi kaikki nämä asiat takaisin. Ehkä jossain vaiheessa häkkiin meno on jo sille luontevaa.

Eilen siirsimme osan Onnin "sängystä" (nelinkerroin taiteltu paksu viltti) häkkiin. Onni oli niin väsynyt että nostelimme vuoronperään Onnia nukkumaan häkkiin, mutta aina se kömpi sieltä ulos. Häkkiin nostamiseen se ei kuitenkaan yhtään harannut vastaan. Lopulta Onni piilotti jo yhden puruluistaan omatoimisesti häkin tyynyjen alle, joten kaipa se kohta ottaa uuden pesänsä omakseen. Viime yön se nukkui kuitenkin vielä maton päällä häkin vieressä.