Ilo tässä kirjoittaa emännän avustuksella (omat tassut on jo kasvanut niin isoiksi etteivät enää oikein osu näppäimille). Halusin vaan kirjottaa siitä, että oon ollu tosi tosi kiltisti. Oon tehny tosi hienosti akilityssä, enkä oo kun kerran karannu koko syksyn aikana kattomaan yhtä koiraa, joka ei ees näyttäny koiralta vaan kasalta kiharaa. Heti kun tajusin, että se kasa elää, lähin pois emäntää ettimään. Näyttelyissäkin oon ollu tosi kiltisti, en oo räyhänny kellekään ja oon seisonu nätisti vaikka se homma on toisinaan ihan über tylsää (huom! Hieno ulkomaalanen sana, mä osaan kieliäkin, emäntä on opettanu). Mitään en voinu sille, että se kuulutus pelästytti mut just sillon kun olis pitäny seisoa asennossa kun tuomaritäti tuijotti. Ja mistä mä olisin voinu tietää, että ulos oli vaan muutaman metrin matka kun mulla sattu sadan tunnin kävelemisen ja ihmisten väistelyn ja herkkujen haistelun (joita ei saanu ees maistaa!) jälkeen pieni vahinko väärään paikkaan. Ei kukaan kertonu että ihan kohta pääsee ulos ja joku muu oli jo käyny siinä paikassa, sen haisto jo pitkälle.

Se on ihan puppua, mitä musta väitetään, että olisin tuhonnu paikkoja. Kukaan ei voi todistaa, että se olin minä joka järsi paria nurkkaa ja listoja. Eikä kukaan voi väittää että se olisin ollu minä, joka on irrottanu yhen pikkuriikkisen listan ja pureskellu sen palasiksi. En oo huomannukkaan koko listaa, ennen kuin se oli pikkusina tikkuina eteisen lattialla. Eikä sekään ollu minä, joka puri sen pienen kiinalaisen ruusupuun poikki olkkarin ikkunalta. Onni yritti vaan lavastaa mut jättämällä mun puruluun sen kukan juurelle. Ja se oli Onnin idea kokeilla mahtuisinko emännän ja isännän makuuhuoneen portin raosta. Se oli kavalasti tehty Onnilta, jäin makkariin loukkuun koko päiväksi enkä päässy emäntää ja isäntää vastaan ovelle kun ne tuli kotiin. Itte se oli kiltisti istumassa ovella ja häntäänsä heiluttamassa kuin ei olisi tehny yhtään mitään. Ihan syyttömänä jäin kiinni väärästä paikasta! Ne nenäliinanpalaset siinä sängyllä oli vaan kun mua alko harmittaa ja turhauttaa ja kaikki mun lelut oli jääny sinne portin ulkopuolelle. Ne siis myönnän silpunneeni, mutta tuhosin sentään jotain hyvin halpaa ja harmitonta. Enhän minä nyt mitään muuta tuhoaisikaan, se on ollut Onni, niinkuin olen jo aikaisemmin maininnu.

Niin että kai tässä nyt tuli selväksi, että minä, Ilo, olen ollut hyvin kiltti koko tämän ensimmäisen vuoteni ja saan siksi paljon lahjoja ylihuomenna? Niitä on kuulemma silloin jaossa sellaisen puun alla, johon ei kuulemma saa koskea, ja jonka alta ei saa juoda.

Iloisin jouluterveisin,

Ilo