...että mentiin ja voitettiin koko homma:) Oltiin minijoukkueen ykköset. Ihan huippua, ei olla Onnin kanssa kilpailtu aiemmin missään, joten debyytti ei olisi voinut mennä paremmin. Meidän Poikamiehet-joukkueessa juoksivat siis Basti, Cosmo, Kentsu ja tietty Onni. Cosmo teki luokan kovimman suorituksen ja sai siitä hienon kunniakirjan. Onnin ajasta ei vielä ole tietoa, emme muistaneet sitä järkytykseltämme selvittää, mutta toivottavasti se tulee näkyviin järjestäjän sivuille jossain vaiheessa.

Kentsu oli myös saanut pikkuveljen ihan äskettäin ja Ilo sai painia pikku-Nyrkin kanssa sydämensä kyllyydestä. Ilo oli Nyrkkiä pari viikkoa vanhempana vähän päällekäyvempi vaikka olikin lähes samankokoinen. 

Taisi olla kivaa, ja painin jälkeen väsytti mukavasti ja häkissä oli autuutta ottaa päikkärit.

Päikkäreiden jälkeen otettiin vielä revanssimatsi.

Aloin jo huolestua, kun Onni käyttäytyi niin pidättyväisesti, että innostuuko se juoksemisesta ollenkaan. Se vain katseli nätisti muita koiria ja seurasi tosi tarkkaan kun mies lähti välillä hakemaan buffetista einettä tai käyttämään Iloa pissalla. Päätimme tämän huomattuamme varmistaa suorituksen laittamalla miehen maalialueelle kutsumaan. Jossain vaiheessa alkoi Onnikin kuitenkin huomata vieheen perässä juoksevat koirat ja olisi halunnut heti päästä kokeilemaan rataa.

Juoksevia joukkueita oli luokassa kaiken kaikkiaan 57 ja me olimme järjestyksessä 55. joten saimme odottaa kauan. Toooosi kauan (Luokka aloitti 13.00 ja palkintojen jako oli seitsemän aikaan). Juuri kun vuoromme oli käsillä, alkoi vielä sataa, mutta onneksi se ei haitannut menoa. Lopulta kun meidän vuoro tuli Onni kävi jo kierroksilla ja oikeastaan karkasi otteestani ennen kuin olin ajatellut päästää siitä irti. Se peruutti altani ja hetken jo katsoin kauhuissani, että se kiertää lähdön ajanottoportin, mutta ei sentään. Tosi hienosti se juoksi vieheen perässä ja lopussa vaihtoi kohteen kutsusta mieheen ja antoi helposti ottaa itsensä kiinni. Oikein nappisuoritus. Nyt kun vielä tietäisi sen ajan...