Meillä on muutaman tunnin kuluttua ihkaoikeaa TOKOa. Tämä on toinen kerta kun sitä on ja täytyy sanoa, että ensimmäinen kerran jälkeen meillä on paljon petrattavaa. Sää jo itsessään oli haastava, lähes kolmenkymmenen asteen helteellä. Toisekseen Ilolle ei ole opetettu kunnolla loppuun mitään tokoon liittyvää. Se ei siis täysin ymmärrä mitä sivulla istuminen pitää sisällään, missä kohtaa seurataan ja että paikka tarkoittaa että ihan aikuisten oikeesti pitäs pysyä paikallaan kunnes toisin sanotaan. 

Arkitottiksen loiston jälkeen pudotus oli korkealta. Ei voi muuta kun mennä itteensä, kun pikkulikka on mennyt vähän niinkuin tuossa sivussa, Onnia apinoiden. Jotain sillekin on opetettu, muttei tosiaan niin hyvin, että sitä voisi vaatia häiriön alla. Se on luomukoira. 

Kokeilin sitten liikkeitä kotona Onnin kanssa ja jestas että ero on suuri! Äijä suorittaa ihan eri nopeudella, tietenkin siksi että se osaa. On se vaan niin hienoa, että sille on opetettu asioita noin hyvin. Ei tarvitse kuin sanoa sivulle ja se jo tietää mitä se tarkoittaa. Vähän hiontaa sekin vaatii, että liike olisi puhdas mutta perusta on jo rakennettu vahvaksi. Pakko myöntää, että mieleen hiipi ajatus vaihtaa koiraa treeneihin. Mutta nyt ei mennä siitä, mistä aita on matalin, joskus se on Ilonkin aika oppia. Ilon kautta! Ei oteta stressiä siitä, että muut on meitä parempia vaan otetaan se haasteena. 

Palkinnoksi saadaan sitten vetää liitoa lopuksi. Siinä meinasi koutsi hermostua mulle viime kerralla, kun en osannut tehdä valssia ajoissa. Mikäs ihme se oli, kun ymmärsin väärin missä kohdassa se piti tehdä... Vedettiin kymmenen aidan sarjaa, jossa oli takaaleikkaus, valssi, puolivalssi ja persjättö. Ihan helppoa. Mä en vaan osaa.

Koutsi oli hankkinut samanlaisen häntälelun kuin meillä oli ja kun sitä vilautettiin Ilolle ei meidän tyngällä ollut enää minkäänlaista arvoa. Ihailevat katseet suuntautuivat sen jälkeen jonnekin muualle kuin meikäläisen suuntaan. Kerran Ilo istui lähdössä tosi nätisti, mutta ihmekös tuo kun se piti niin hienoa kontaktia koutsiin, että oksat pois. Minä sain edetä radalla ihan rauhassa ja kutsua ekalle esteelle useampaan kertaan, mutta kontakti sen kuin säilyi. Pakko hankkia uusi seuraavalla kerralla kun sellainen osuu kohdalle.