Tänän käytiin hakemassa Ilolle ekat rokotukset. Kaikki meni hienosti, mitään kaveri ei huomannut. Menimme paikan päälle bussilla, mikä olikin sitten jännempi juttu. Matka bussipysäkille oli aika pitkä, ja Ilo käveli siitä vain osan. Hyvin se pysyi ihan lähellä eikä lähtenyt painelemaan minne sattuu niinkuin Onni aikoinaan. Ja kaikki ohikulkijat olivat vähän pelottavia yksi pariskunta tuli vastaan rattaiden kanssa, ja niitä meinattiin ihan lähteä karkuun. Täytyy nyt harjoitella tuota vieraiden ihmisten kohtaamista ettei siitä tule ongelmaa.

Muistan kun Onnin kanssa mentiin ensimmäistä kertaa bussin kyytiin, Onni ei ollut paljon kahdeksaa viikkoa vanhempi. Kun bussiin tuli väkeä, äijän häntä heilui ihan mahdottomasti ja se olisi halunnut päästä pusuttelemaan kaikkia. Ilo alkoi täristä kun huomasi jonkun nousseen bussiin.  Niin erilaisia ne on...

Ja tämä ilopilleri on sitten ahne kakkiainen. Piti aivan kamalaa metakkaa tänään kun tajusi että laitan näille ruokaa tulemaan. Kaatoi barrikadin kahdesta kohtaa, kiipesi ompelukoneen yli, vinkui ja hyppi  tiskipöytää vasten jossa ruoka oli vettymässä. Nälässä pidetään vissiin.

Onni pääsi tänään uimaan oikein kunnolla ja nyt se sitten haluaa koko ajan ulos, kun vatsa on täynnä vettä. Taisi silti olla sen arvoista Onnin mielestä.