Sanoin noin tässä yksi päivä Onnille. Seurauksena herra ryntäsi ikkunaan tähyilemään joulun tuloa ja alkoi pian vinkua turhautuneena kun ei nähnyt ketään. Että näin.

Hankittiin Onnille nyt sitten kuonopanta. Olo on kuin olisi myöntänyt tappionsa, ottanut oikotien onneen ja pettänyt toisen luottamuksen. Hävettää.

Syy, miksi kuonopantaan päädyttiin on se, että olemme yrittäneet opettaa poikaa olemaan vetämättä. On pysähdytty ja käännytty takaisin. Jo pitkään. Ei tulosta. Emme ole olleet riittävän johdonmukaisia ja jaksaneet tehdä sitä joka ikisellä kerralla. Lenkki on tehtävä annetussa ajassa, ikävä kyllä. Joskus on sitten lipsuttu, kun on ollut kiire. Myös se, että Onni on jostain syystä oppinut "hyvä"-sanan tarkoittavan samaa kuin vapaa, on hieman hankaloittanut asiaa. Miten kehua oikein sujuvasta suorituksesta kun seurauksena on huomion häviäminen välittömästi? Suurin syy pantaan on kuitenkin se, että Onni ryntäilee. Ensin se jättäytyy jälkeen, esimerkiksi haistelemaan, huomaa sitten, että olemme edenneet jo melko pitkälle (hihnan päähän) ja sille tulee kiire. Hirveätä vauhtia meidän eteen niin pitkälle kuin hihna riittää, mistä seurauksena on nykäys joka meinaa kiskaista käden irti. Huomiota ei saa käännettyä kesken ryntäyksen riittävästi, kuitenkin joskus sen verran, että nykäys hieman vaimenee. Tämä käyttäytyminen yhdistettynä pääkallokeleihin sai meidät päätymään tähän ratkaisuun.

Toimiiko kuonopanta? Ainakin ryntäilyt se on karsinut kokonaan pois. Jos Onni jonnekin haluaa mennä, kyllä se sinne edelleenkin vetää, sillä erotuksella, että nyt on jännitettävä myös niskaa kun hihna on kiinni leuan alla. Onni myös aivan selvästi vihaa kuonopantaa. Jopa siinä määrin, että se on nyt useaan kertaan kieltäytynyt uloslähdöstä (ennen hyvä kun pysyi nahoissaan kun kuuli taikasanat "ulos" tai "pihalle") kun se on nähnyt pannan. Vasta kun vaihtoehtona on yksin jääminen on se raahautunut surkeana ovelle. Ulkona leukaa ja poskia pitää hieroa milloin maahan milloin tassuihin. Sisään päästyään se jatkaa kiehnäämistä jollakin matolla.

Monet koiranomistajat ovat liittäneet kuonopannan siihen, että Onni olisi jotenkin ilkeä, että se haukkuisi tai purisi. Vetämistä ei katsota ongelmaksi, joka olisi moisen vempaimen arvoinen.  Kaikki juttelemaan jääneet ovat tähän mennessä siitä huomauttaneet, ovathan mustat hihnat kuonon ympärillä melko näkyvät valkoisella koiralla. Kun olen kertonut niiden oikean syyn, olen saanut neuvoja pysähtelemisestä jne.

Veikkaan että tässäkin on kyse Onnin väärästä käsityksestä johtajan tittelin haltijasta. Sen takia sen pitää aina saada kulkea joukon kärjessä ja vetää jos joukko ei meinaa kulkea riittävän nopeasti. Täytyy edelleen kiinnittää huomiota tähän asiaan.