Kylläpäs nyt tahtoo tämä päivitysväli kovasti venyä. Työ haittaa tällä hetkellä valitettavan paljon harrastuksia.

Meillä on taas sattunut ja tapahtunut, etten oikein tiedä mistä edes aloittaa. Nämä tulevat nyt mieleen pälkähtävässä järjestyksessä.

Mies ja Onni olivat tuossa jokin aika sitten agitreeneissä ja siellä sattui sitten pieni haaveri. Vetäjä halusi palkata Onnia pallolla ja valitettavasti kentällä oli sitten toinenkin pallon perään oleva koira (belgi)vapaana treenaamassa. Onni ilmeisesti (en ollut itse paikalla näkemässä joten tämä on toisen käden tietoa) oli ehtinyt pallolle ensin ja ärähtänyt toiselle oikeuttaan palloon. Mutta toinen koirapa ei hyväksynytkään tilannetta ja yhteenottohan siitä syntyi ja lopputuloksena Onnilla kaksi parisenttistä kulmahampaan jälkeä keskellä selkää. Iho ei onneksi mennyt rikki, ainoastaan veresti ihon alla. Mitään muita vaurioita ei tullut ja ilmeisesti Onnin mielikään ei asiasta pahasti järkkynyt. Nyt naarmut ovat jo parantuneet, muistona on enää arvet.

1824728.jpg

Kotona pallollakin voi leikkiä yhdessä

Seuraavana viikonloppuna oli sitten agin tehotreenit, jotka kestivät kokonaista kahdeksan tuntia. Päivä oli kuulemma hintansa väärtti ja kotona oli illalla melko väsyneitä miehiä. Mies sai uusia ideoita ohjaamiseen ja on tosissaan ajatellut ilmoittautua Ylöjärvelle pastoreiden agimestiksiinkin.

Ilon kulmahampaat ovat tuottaneet meille päänvaivaa ja olemme retuuttaneet yhdessä vanhaa pyyhettä harva se päivä. Sillä saatiinkin alahampaat lopulta irti, mutta ylähampaat sen kun tönöttivät tiukkaan paikallaan. Toissapäivänä sitten käytiin lekurissa poistattamassa nekin, kun emme olleet saaneet itse niitä edes heilumaan. Juuret olivat kuulemma sen verran pitkät, että hetki olisi vielä mennyt ennen kuin olisivat tippuneet itsekseen. Tästä vaan seurasi nyt sitten se, että emme pääse osallistumaan pentuluokkaan Terri-Eriin, koska kipulääkkeen varoaika on neljä viikkoa. Noh, en ole kovin pettynyt, lääkärintodistuksella saamme rahat takaisin ja saimme vähän lisäaikaa harjoitteluun. Lokakuussa sitten!

Ilo on edelleen keksinyt puuhaa työpäivien aikana. Yhtenä päivänä huomasimme kauhuksemme lasinsirun eteisessä kun tulimme kotiin ja totesimme Ilon pudottaneen ison ja painavan juomalasin sohvapöydältä lattialle. Tämän jälkeen tämä järjen jättiläinen oli kuljettanut lasinsirun suussaan eteiseen. Toisen se oli kantanut sohvalle. Huhhuh, mitään jälkiä emme Ilosta löytänyt, joten tytsä on osannut olla todella varovainen. Taas saimme muistutuksen siitä, että ulottuville ei jätetä yhtikäs mitään. Mistä ihmeestä se näitä ideoita oikein saa? Ei Onni tehnyt mitään tällaista. Tosin Onnin kanssa oltiin paljon pidempään kotona, joten sitä vahdittiin tarkemmin se aika jolloin mielikuvitus oli kukkeimmillaan.

1824729.jpg

Ilon tyylinäyte luun syömisasennosta

Mitäs muuta, meillä ollaan jo lähes sisäsiistejä. Viikonloppuna on tarkoitus pestä matot, että ne voi sitten laittaa lattialle kun aika koittaa. Olen oikeastaan nauttinut matottomuudesta: helpompi imuroida ja pestä lattioida kun ei tarvitse kokoajan nyhrätä matto/lattia-namiskan kanssa ja väistellä mopilla matonreunoja. Mutta on se vaan sitten kodikkaamman näköistä kun kaameaa muovimattoa peittää jälleen omaa silmää miellyttävä matto.

Löysin muuten Onnista yksi ilta jonkun öttiäisen kun kuivasin tassuja. Oli tosi kova vipeltämään piiloon turkin sisään ja sain oikein nähdä vaivaa että sain sen kiinni. Tuoksinassa öttiäinen sitten liiskaantui tunnistamattomaan muotoon, mutta verta se oli imenyt tahraisista sormistani päätellen. Oli luultavasti täi tai kirppu.

Ainiin, Ilolla on muuten ihan hemmetin hyvä muisti. Lenkkimme alkupäässä on bussipysäkki, jossa on aina jonkinlaisia leffajulisteita molemmin puolin. Aina kun juliste on vaihdettu, uudelle pitää murista tai haukahtaakin. Meillä on siis mörkökausi meneillään. Piti oikein tarkistaa kirjasta, onko tämä nyt sitä kun eihän sitä enää muista näitä kehitysvaiheita.

Hankittiin molemmille koirille muuten Jokke Pallas -valjaat, Ilolle punaiset ja Onnille mustat. Onni vain ei ymmärrä, että valjaat ovat uudet eivätkä samat vanhat, jotka hankasivat "kainaloista". Se ei siis meinaa haluta laittaa näitäkään päälle. Ilon punaiset sen sijaan kelpaisivat ja kerran kun ojensin valjaat Ilon eteen päälle puettavaksi Onni yrittikin tunkea päätään kaula-aukosta. Vähän olivat naftit äijälle.

Nyt on taas muuten nälkäisiä ampiaisia liikkeellä, varokaa. Eräskin yritti haukata sormesta palasen kun se maistui ja haisi ilmeisesti ihan veriletuilta, joilla palkkasin Onnia lenkillä.

Lopuksi vielä fiilistelyä tältä iltapäivältä ulkoa tästä läheltä Keravajoen rannalta.

1824709.jpg

1824733.jpg

1824735.jpg

1824751.jpg

1824714.jpg

1824721.jpg