Noniin, nyt on arkitoko hienosti takana. Kävi sitten niin, että me oltiin Iltsimiltsin kanssa ainoat, kyllä ainoat, jotka uskaltautuivat paikalle viimeisella kerralla, kun temppu piti esittää. Saatiin sitten liittyä pentukurssilaisten mukaan tekemään temppurataa. Oli maahanmenoa, paikallaanoloa, luoksetuloa, kinkulla terästettyjen törppöjen välistä pujottelua, toisen koiran ohitusta, ohitusta ja pysähdystä kohdikkain ja vielä ohitusta ja kättelyä. Teki meille ihan hyvää. Mielellään Ilo tekee, kunhan se ensin tajuaa mitä siltä halutaan. Sillä on kyllä motivaatio kohillaan. Ihana pikkulikka. Saatiin opelta lopuksi palkinnoksi hienosta tempun suorituksesta kuivattua maksaa ja rouhetikku. Kyllä oltiin ylpeitä:)

Agilityssä oli nyt ensimmäistä kertaa kepeissä verkot. Ihan hienosti tytsä veti niiden kanssa, pari panikoitia tuli kun menin liian kauas ohjaamaan. Läheisriippuvainen yritti hypätä verkon yli perään. Mutta kun olin tukena ja turvana niin sitten sujui tosi hyvin. Taas oli vähän sitä, että kun Ilo tajuaa mikä se juttu on mitä harjoitellaan, niin sittenhän sitä voi vetää itte ennenkuin mä edes olen antanut vielä käskyä tehdä uudestaan. En tiiä liittyykö tää siihen, että Ilo on sisäistänyt naksuttimella kouluttamisen (vaikkei me sitä käytetäkään agilityssä) niin hyvin, että se tarjoaa aina sitä käytöstä mistä se on saanut palkkaa. Pitää varmaan alkaa jättää palkkaamatta jos se tekee ilman lupaa. Toinen vaan näyttää niin liikkikseltä kun se on tajunnu ja sitten tekee itte ja kattoo mua, että "Näinkö? Teinkö mä oikein? Näinkö?" Miten siinä voi olla palkkaamatta? 

Paikallaanoloa ollaan saatu vaikeutettua siihen pisteeseen, että Ilo istuu aidan takana, mä menen reilun viiden metrin päähän siitä aidan toiselle puolelle ja pystyn huitomaan molemmilla käsillä niinkuin kutsuisin luokse eikä likka liiku mihinkään. Vasta kun sanon "hyppy!" se tulee. Onistuttiin tässä tänään pari kertaa. Aika hienosti, vaikka itse sanonkin.

Eilen yritettiin käydä hakemassa Iltsille oma BOT Mustista ja Mirristä, mutta siellä ei ollutkaan niin pieniä kokoja. Mukaan tarttui sitten tämmöinen

1243193017_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan superihku apina. Se on niin hyvä lelu, että Iltsi yrittää aina karkuun lelun kanssa jos saa sen itselleen. Se ei ole joka kerta aivan yksinkertaista

1243193117_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten kun puolituntia oli kulunut, leluun oli syöty keskelle kylkeä reikä. Onneksi sen sai vielä paikattua, mutta tämä lelu annetaan vain todella tarkan silmän alla painikaveriksi. Harmi kun se on vähän iso agilityleluksi. Kyllä toimisi varmaan hyvin siinä tarkoituksessa!