Niin niistä joululahjoista. Saihan nuo pari lahjaa kumpainenkin, toisessa oli herkku ja lelu ja toisessa matto ja nameja. En ehtinyt nähdä Ilon lahjaa ehjänä, kuulin vain kuinka hauskaa neidillä oli, eteinen vain raikasi jouluista viikviikviik-ääntä. Viisi minuuttia myöhemmin lelu olikin jo suolestettu.

Onnin lelu on edelleen ehjä, mutta sen sisällä ei olekaan vinkua. Se näkyy tuossa alla olevassa videossa, jossa Ilo esittelee mattonsa monia käyttömahdollisuuksia. Pyysin isoäitiäni kutomaan koirille matot, joiden päällä ne voisivat järsiä raakoja luitaan. Se toimitus kun on aina pakko tehdä jonkun maton päällä. Mieluummin siis sellaisen, joka on helppo pestä eikä kovin arka tahraantumiselle. Ilo sai tyttömäisen ja aurinkoisen värisen punaoranssin, Onni miehekkään ja salaperäisen siniturkoosin. Kylä kelpaa nyt syödä luita.