Päivä alkoi iloisesti aamupisalle lähtemällä. Ensimmäinen vinkki siitä, että tämä ei ollut tavallinen perjantaiaamu tuli, kun kotiin tultuamme Onnin ruoka ei ollutkaan valmiina odottamassa. Se herätti poitsussa kovasti ihmetystä. Sitten se huomasi ruokakipponsa tiskipöydällä ja alkoi hyppiä kaappia vasten. Jos ne ovat vaikka unohtaneet hänen ruokansa, sillä eihän se ollut kovin harvinaista, palvelu ei ole tässä talossa ihan viiden tähden luokkaa. Mutta ei, ruokaa ei tippunut.

Sitten ajoimme eläinlääkärille ja Onni suorastaan kiskoi minut vastaanotolle. Ei vielä pahoja muistoja siitä paikasta. Odotushuoneessa totesin päätöksen tulla olleen oikea, sillä siinä kymmenessä minuutissa Onni otti aikamoisia kierroksia. Kaikki ne hajut nääs. Aikaisemmista kerroista viisastuneina pidin herran kaukana kaikista nurkista ja seinistä. Painoa oli kertynyt jotain 10,55 ja 10,70 väliltä. Iso poika kerta kaikkiaan.

Sitten mentiin eläinlääkäritätiä tapaamaan ja kun ensimmäinen osa rauhoittavasta oli annettu suoraan reisilihakseen, kyselin samalla kaikki muutkin pikkuvaivat, jotka ovat askarruttaneet mieltä: punoittava iho Onnin niskassa saattaa olla ihottumaa, siihen voi syöttää rasvahappoja silloin tällöin. Silmissä ei ole varsinaista tulehdusta vaikka ne ovatkin alkaneet taas rähmiä (rähmiminen loppui BARFin tultua kehiin) lääkäri totesi toisen silmänurkan kääntyvän vähän sisään, mikä saattaa hieman ärsyttää silmää. Silmävedellä puhdistamista vaan. Hampaisiin oli kertynyt sen verran hammaskiveä, että se päätettiin poistaa samalla kertaa, tulisi kuulemma ainakin kuusikymppiä halvemmaksi. Lääkäri epäili että Onnin syljestä saattaa puuttua jokin entsyymi, jos hammaskiveä noin muodostuu vaikka hampaita harjataan ja Plaque off:iakin syötetään. Hemmetti. Meistä taitaa tulla vakioasiakkaita hammaskiven poistossa.

Yhtäkkiä huomasin, että Onnin "kierrokset" olivat poissa. Se ei enää hyörinyt ja pyrkinyt pois pöydältä, saati läähättänyt. Siinä se vain istui ihmeissään pöydällä. Vieläkin se liikkui, mutta hitaammin. Kohta takapää alkoi pettää ja kohta etupääkin ja oli pakko käydä maate. Toinen osa rauhoittavasta. Viimeisillä voimillaan Onni yritti vielä kontata pois pöydältä, ei jaksanut pitää etutassujaankaan enää suorassa vaan konttasi "ranteillaan". Vielä antibiootti- ja kipulääkepiikit niskaan ja sitten lääkäri kantoi Onnin toimenpidehuoneeseen, jonne minua ei enää päästetty. Lueskelin siis kaikki mainokset ja ilmoitukset odotushuoneen seiniltä sillä aikaa.

Reilu tunti siinä vierähti, hammaskiven poisto hieman pidensi aikaa joka on yleensä noin tunti. Kun pääsin katsomaan potilasta, Onni makasi surkeana peiton alla huoneen lattialla lämpöpuhaltimen edessä ja tärisi. Oli kuitenkin herätyspiikin takisa sen verran tolkuissaan että tunnisti minut ja nousi vähän ylös. Kannoin Onnin autoon, mikä oli hieman hankalaa kun en olisi halunnut koskea Onnin mahdollisesti kipeään takapäähän pöpöisillä käsilläni.

Apteekista vielä lääkkeet, maksanmakuista kipulääkettä ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Iho oli ärtynyt ilmeisesti karvojen ajelusta tms. sen verran, että saimme antibiootit suoraan, kun aluksi oli puhetta että niille on tarvetta vain jos Onni pääsee nuolemaan haavaa. Aika ilkeän näköinen tuo on.

Kotona Onni ei voinut olla aluksi paikallaan yhtään. En tiedä johtuiko se herätyspiikistä vai mistä, mutta vaikka ihan selkeästi väsytti niin, ettei meinannut tolpillaan pysyä, ei makuuasennossa voinut olla puolta minuuttia kauempaa kun taas piti vaihtaa paikkaa. Eikä tuo hölmö ymmärtänyt yrittää nukkua kyljellään, vaan meni aina suosimaansa "sammakko-asentoon". Siinähän kipeä paikka on suoraan kosketuksissa lattiaan. Toinen variaatio oli tällainen peppu pystyssä-asento, mutta ei siinäkään jaksanut kauaa pysyä.

438472.jpg

Ja miten tuo tärisikään. Ihan kuin horkassa. Kolmisen tuntia. Ja kun paikallaan ei voinut olla, niin miten sitä peittelee toisen lämpimästi? Lopulta olin huomaavinani, että Onni vaihtoi hanakammin paikkaa, jos tulin lähelle istuskelemaan ja peittelemään. Jätin siis toisen rauhaan hetkeksi. Mutta eihän sitä palelua voinut katsoa sivusta, varsinkaan kun Onni hakutui koko ajan kylmälle lautalattialle maton sijaan. Kehittelin siis pyyhkeestä ja muovipussista "lämpökääreen", jonka lämmitin kuumalla vedellä. Sitä Onni suostui pienen suostuttelun jälkeen pitämään hetken edes kyljessään lämmittämässä.

Otin Onnin lopulta syliini nukkumaan, jossa se sai olla vähän selällään. Näin jalkojen paino tai lattia ei koskenut kipeään paikkaan. Puoli tuntia herran veti siinä asennossa unta palloon, kunnes sitten hakeutui omaan rauhaan peiton päälle nukkumaan pariksi tunniksi kunnes mies tuli kotiin.