Meillä on muodostunut ongelmalliseksi ulos lähteminen. Onni vänkää väkisin mukaan ja yrittää puolustaa oikeuttaan päästä kaauppareissulee tms. näykkimällä käsiä kun sen yrittää nostaa takaisin sisään välieteisestä.

Noh, minäpä päätin sitten harjoitella tätä ulos lähtöä ravaamalla edestakaisin ulko-ovesta käymällä aina ulkoportailla asti kääntymässä ja sulkemalla kaikki ovet kuin olisin lähdössä kauemmaksikin. Ulos, sisään, sohvalle istumaan, ulos, sisään, sohvalle istumaan, ulos, oho.....

Olin jättänyt avaimeni sisään...Kävin katsomassa keittiön ikkunasta paljon kello on ja totesin että mies tulisi kotiin parhaimmassa tapauksessa kahden tunnin kuluttua. Ulkona oli noin kymmenisen astetta lämmintä ja huono ilma, mutta onneksi meillä on noin neliömetrin kokoinen välieteinen jonne pääsin lämmittelemään. Siihen sitten oloa tekemään mukavaksi. En viitsinyt soittaa huoltomiehelle (tai siis mennä etsimään puhelinta, jolla soittaa huoltomiehelle) sillä en ollut jättänyt hellaa päälle tai mitään muutakaan sellaista, josta olisi koitunut Onnille mahdollista vaaraa. Tilanne ärsytti, mutta opetti (meitä molempia).

Huomasin, että Onni rauhoittui oven toisella puolella melko nopeasti, jos se ei kuullut ääniä ulkoa. Yritin siis olla mahdollisimman liikkumatta ja vaihtaa asentoa vasta kun paikat alkoivat puutua pahasti. Toisaalta olisin kyllä voinut liikuskella vähän väliä ja siedättää Onnia välieteisen ääniin, mutta tietenkin tämä pälkähti päähäni vasta tätä kirjoittaessa.

Aika kului hitaasti mutta lopulta koitti hetki kun näin miehen ilmestyvän pihapuskien takaa. Hieman hämmästynyt hän oli kun tulin avaamaan oikein oven.

Positiivista tässä harjoituksessa oli se, että positiivista kehitystä on tapahtunut, eikä Onni enää käytä yksinoloaikaansa ulvomiseen.  Eteenpäin ollaan menossa.