Minulla on visio. Siinä koirat osaavat sulkea mökin hyttysverkko-oven perässään käskystä. Tällä hetkellä entrance mökkiin sisään tapahtuu lähes raamit kaulassa ja ovi jää sepposen selälleen. Tuloksena hyttysten ja kärpästen invaasio ja massamurha ennen nukkumaanmenoa. Ovi siis aukeaa sisäänpäin ja pienestä tönäisystä. Koska sisällä harvoin tapahtuu mitään hurjan mielenkiintoista, oven sulkeminen voisi olla aivan mahdollista. Jos ovi aukeaisi ulospäin ja oven takana koittaisi vapaus, sulkemisen perään olisi turha huudella.

Strageniani on tämä. Harjoitellaan pienellä filmivaneripalasella koskemista. Tällä hetkellä palikka on vielä lattialla, mutta kohta voin alkaa hivuttaa sitä vähitellen pystyasentoon. Kun molemmat koirat koskevat käskystä palikkaan, joka on pystyasennossa, oven sulkeminen pitäisi onnistua, kun palikan teippaa oven reunaan kiinni. Yksinkertaista rakas Watson.

Tässä ensin Ilon treeniä.

Ja sitten perään Onni. Herra on vähän kärsimätön ja tarjoaa aina hämilleen mennessään kyljellään makuuta. Tällä kertaa ehtii mennä vain maahan ennen kuin muistaa mitä oli tekemässä. Kokeileepa kamerankin koskemista, jos siitä naksahtaisi.

Ajattelin, että motivaatio ja nopeus paranisi, jos treenaan molempien koirien kanssa myös samaan aikaan. Siinä vain tahtoo käydä näin.

Jompi kumpi koira (vaihtelee siis eri kerroilla) seisoo paikallaan ja tuijottaa namia ja toinen käy koskemassa palikkaan. En nyt tiedä kärsiikö naksutin kauhean inflaation kun sitä käyttää niin, että toinen koira ei saakkaan palkkiota kun ei ole mitään tehnytkään, mutta kokeilen silloin tällöin näin. Lopussa minulle sattuu paha moka ja myöhästyn naksauksessa pahasti sen yhden kerran kun Onni koskee palikkaan. Aijai...