Rinsessa ja taikavinkulelu, joka toimii meillä kehässä kaikkein parhaiten. Namia ei oikeastaan tarvinnut käyttää kuin pöydällä.

Ollaan vihdoin kotiuduttu kaikki neljä plus possu. Nousujohteinen näyttelyputki katkesi, mutta otan siitä kyllä täyden vastuun. En oo varmaan koskaan jännittäny näyttelyssä noin paljon. Tai ehkä aikoinaan Onnin kanssa. Kun seurasin tuomarin linjaa eikä ERIä saanut kovinkaan moni koira, alkoi nousta paineet. Voisi sanoa, että homma lipsahti ehkä vähän ryppyotsaisuuden puolelle. Mutta ei se täti nyt niin tiukkis sitten ollutkaan.

"1 year old, excellent type, head long enough, a little big, not very dark eyes, excellent topline, g(ood?) tailset, could have more angulated front & rear, moves quite fluently, excellent showman's ship."

Look, no hands! Mä en ole nukahtanut vaikka siltä näyttääkin:) Taikavinkulelu täydessä äksönissä.

Me ruvetaan nyt sitten tosissaan laihikselle. Iltsi kun ei ole sellainen tapaus joka ehdoin tahdoin kuluttaisi energiaa itsekseen, se täytyy laittaa kuluttamaan. Nyt alkaa kuntokuuri:)

Iltsi malttoi hetken jopa katsoa eteensä, onneksi se hetki on saatu ikuistettua:)

Kuvien copyright menee Kaisalle ja Terolle, kiitos taas! Checklista toimi ihan ok, kamera jäi vain autoon sinne jonnekin jumalan selän taakse. 

Mansesteri oli ihan mukava paikka, tilaa oli halleissa sopivasti ja ostoksiakin pääsi tekemään. Iltsi sai siis sen possun ja sävysävyyn näyttelykansion arvosteluille. Kyllä nyt kelpaa! Kyllä koeteltiin pikkulikan tahdonvoimaa kun taas joutui vaan tyytymään katselemaan laareittain luita ja herkkuja eikä yhteenkään leluun saanut koskea. Hienosti tuo selvisi koitoksesta.