Vähän on jäänyt blogi taas retuperälle. Olen kirjoittanut itselleni muistiin ranskalaisilla viivoilla, mitä tässä kuussa oikein on tapahtunut. Siis sellaista, mikä olisi kertomisen arvoista.

Vappu tuli ja meni, eikä siinä ollut sen kummempaa, itse olimme grillailemassa kavereilla ja Onni joutui hoitoon vanhemmilleni siksi aikaa. Äitini oli ostanut Onnille uuden täyskumista tehdyn lelun, joka oli keppi jonka päissä oli pallot, joiden sisällä oli kulkunen kummassakin. Ja pallot oli päällystetty nyppylöillä. Seuraavana aamuna kun kävin hakemassa Onnin, lelusta oli jäljellä 1)pallo, jonka kylkeen oli jyrsitty reikä jotta kulkunen oli saatu ulos 2) keppi jonka päässä oli toinen pallo, jonka kylkeen oli järsitty reikä, jotta kulkunen oli saatu ulos. Ei nyppylöitä. Ne olivat pitkin lattioita. Yksi oli kuulemma jäänyt jumiin Onnin hampaiden väliinkin. Että näin. Edellisellä kerralla Onni oli saanut kaksi täyskumista rengasta, joissa oli palloja, joiden sisällä oli kulkunen. Molemmat oli hajotettu tunnin sisällä. Kalliiksi tulee....

Aloimme myös palstaviljelijöiksi. Palsta on muutaman sadan metrin päässä meistä, mutta harmiksemme se on kieltänyt koirien tuonnin. Suunnitelmanamme on vähitellen yrittää saada tuoda Onni paikalle, sillä muuten uusi harrastuksemme kuivuu melko nopeasti kasaan, koska me haluaisimme molemmat kuitenkin touhuta palstan kanssa ja eihän Onnia voi jättää kotiin enää työpäivän jälkeen. Toivottavasti pääsisimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen muiden palstalaisten kanssa.

Viime kertaiset agitreenit olivat grande katastroof. Voi olla että ahnehdimme, kun alkupuoli meni suhteellisen hyvin. Mielenkiinto oli muissa koirissa, mutta esteitä Onni suoritti aika hyvin. Noh, päätettiin sitten kokeilla päästää Onni irti. Vikatikki. Onni päätti taas lähteä kunniakierrokselle, juoksenteli ympäriinsä, kävi moikkailemassa muita koiria ja meinasi hermostua kun muiden koirien omistajat yrittivät ajaa sitä pois, pölli yhden koiran lelun, juoksi sen kanssa ympäriinsä, ei tullut lähellekään minua tai miestä. Voi sitä riemua Onnin puolelta ja sitä nöyryytystä meidän. Treenit loppuivat siihen, että mies juoksi kehän ulkopuolelle, jossa on koirapuisto ja Onni suostui tulemaan hetken kuluttua perässä. Vasta kun mies huusi Onnille tosissaan vihaisena se tajusi lopettaa pelleilynsä ja tulla luokse. Leikkivihaisena ei tapahtunut vielä mitään. Kotimatka meni melko passiivisaggressiivisissa merkeissä.

Agivetäjän neuvo oli yrittää keksiä joku lelu tai "juttu", joka on Onnin mielestä ihan sikakiva ja jonka eteen se suotuu tekemään ihan mitä vaan. Ja pitkä lenkki ennen treeneihin tulemista. Ekasta olen ihan samaa mieltä, enkä haluaisi sanoa näin, MUTTA KUN emme ole löytänyt vielä sellaista "juttua". The search is ongoing. Pitkä lenkki/tunnin koirapuistoriehuminen jäi viime kerralla väliin uuden palstaviljelyharrastuksemme takia. Emme tee sitä virhettä enää toiste. Ensi kerralla Onnille ei anneta ruokaa ennen treenejä, siis koko päivänä, ja mukaan otetaan vakionamien (kananpaloja, possunsuikaleita, makkaraa yms.) lisäksi sukka, jossa on myös nameja leikkittämistarkoitukseen.

Ainiin! Onni oli meitä eilen vastassa tuulikaapissa kun tulimme töistä kotiin. Käsittääksemme olimme jättäneet tuulikaapin oven kiinni, mutta niin vaan oli karvainen turpa ulko-oven lasia vasten kun aloimme kääntää avainta. Saas nähdä oliko tapaus vahinko vai odottaako tänäänkin samanlainen vastaanotto.