Olipas kiva palata eilen töistä kotiin, kun ensimmäinen vilkaisu eteisestä osui heti ruskeaan läjään olohuoneen matolla. Kun sain kengät pois jalasta kävin katsastamassa oliko muuta vahinkoa saatu aikaiseksi. Keittiöstä löytyi iso lätäkkö. Kun olin nämä saanut siivottua pois, mies bongasi vielä yhden lätäkön, joka oli syntynyt kun Onni oli ihan selkeästi nostanut jalkaa meidän akvaariokaapille. Koirat päästettiin takapihalle pois tieltä ja kun menin avamaan ovea siivottuani tuonkin sotkun huomasin, että oven viereen (sohvan taakse) oli oksennettu. Kerrassaan ihanaa. Menin siis hakemaan neljäänen kerran rätin ja pesuainetta ja siivosin tuonkin yllärin pois.

Vähän ajan päästä Onnille tarjottiin ruokaa ja kun herra näki annoksensa, se käänsi katseensa pois kiposta ja oksensi. Ihan kuin pelkkä ajatus ruuasta olisi saanut sen voimaan pahoin. Ruokaa ei sitten annettu mitään, yhden canikurin sai illalla. Lenkillä vatsa oli löysänä ja yöllä herättiin siihen, että Onnilla oli taas hätä ulos. Kuuden aikaan aamulla kuulin jälleen, kun Onni kipittää pitkin kämppää niinkuin se tekee aina kun hätä on kamala. Ehdin huutaa Onnille "Onni odota!" ja loikata (unenpöpperöisellä notkeudella) makuuhuoneen portin yli näkemään kun äijä kyykkää siinä akvaarion vieressä. Ei onneksi tällä kertaa matolle.

Täytyy sanoa, että Onnin vatsa on paljon herkempi kuin Ilon. Se oli mikäli nyt en väärin muista) herkkä jo ennen barffiin siirtymistä. Barffi itsessään ei ilmiesesti aiheuta ongelmia vaan se, että siitä poiketaan silloin tällöin. Herkut, ruuanjämät ja sen sellaiset kun eivät yleensä ole raakaa lihaa. Niissä on viljaa ja kypsää lihaa, jotka tuntuvat aiheuttavan eniten ongelmia.

Kummallista oli myös se, että eilen kun lähdimme töihin, Onni jäi haukkumaan. Se ei ole tehnyt sitä enää sen jälkeen kun töihinmenomme vakiintui jokapäiväiseksi yli kaksi vuotta sitten. En keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että menimme viikonloppuna peittämään ulko-oven ikkunan, jota Onni käyttää tähystykseen, läpinäkymättömällä kalvolla. Vatsavaivat ovat alkanet kuitenkin jo maanantaina aamuyöllä (samanlaisella rumballa), ja koirat olivat yksin ensimmäistä kertaa työpäivän ajan vasta eilen, joten protestointia ikkunakalvoa vastaan tämä ei voi ainakaan kokonaan olla. En tiedä toimimmeko nyt oikein, mutta leikkasimme kalvoon nyt kuitenkin pienen raon Onnia varten, jos sillä on sille niin suuri merkitys.